Posti.
Se on mukavaa, kun raahautuu väsyneenä koulusta kotiin ja postilaatikossa on postia, minulle! Postikortit ovat mahtavia, tulivat ne sitten Uudesta Seelannista, Virosta tai kaverilta toiselta puolelta kaupunkia. On mukavaa, että joku muistaa välillä minuakin. Pitäisin kyllä kirjeistäkin, jos niitä vain tulisi. Minulla on ollut joskus kirjekaveri, mutta sitten tuli sähköposti ja Facebook ja siihen se sitten jäi. Ehkä tässä voisi taas alkaa kirjoitella kirjeitä, sittenhän niitä voisi saada takaisinkin.

Filosofia, pohdiskelu.
Asioiden pohdiskelu on mukavaa, yksikseen ja ihmisten kanssa. Löytää uusia näkökulmia asioihin ja oppiikin kaikenlaista. Jotkut ihmiset toisinaan kyllästyvät pohdiskeluuni, kun se alkaa pikkuhiljaa mennä liian pitkälle. Mikä minä olen? Olenko olemassa? Onko mitään olemassa? Mitä on jos ei ole mitään?

Tulevaisuudesta haaveilu.
Muistan ala-asteella ihailleeni yläasteelaisia. Päätin, että yläasteella olen kuin he, sairaan siisti ja viisas tyyppi, jolla on paljon kavereita. No sitä ei tietenkään tapahtunut, olin aivan yhtä nysverö kuin ennenkin. Jaksoin kuitenkin loputtomalta tuntuneen ala-asteen haaveilemalla tulevasta. Ja mitä minä tekisinkään ilman tulevaisuutta? Elämällä ei ole tarkoitusta, pitää vain keksiä jotain tekemistä, että saa ajan kulumaan. Tulevaisuuteeni voin vaikuttaa nyt ja sitä mitä minä nyt teen, tai ainakin yritän.

Vanhat asiat.
Nykyään kaikki on muuttunut digitaaliseksi, helpoksi ja nopeaksi, mikä on aika tylsää. Kaikki hienot valokuvat, musiikit ja muut sellaiset homehtuvat jossain tietokoneen kätköissä ja voivat milloin tahansa yhtäkkiä kadota bittiavaruuteen. Vanhassa vara parempi. Sanomalehdet, vinyylilevyt ja filmikamerat, niissä vain on enemmän tunnelmaa. Sanomalehteä voi lueskella sunnuntaiaamuisin pitkään ja hartaasti, teekupinkin voi rauhassa kaataa siihen päälle, kun seuraavana päivänä tulee kuitenkin uusi. Vinyylilevyt, c-kasetit ja cd-levyt sisältävät musiikkia ja ovat konkreettisia esineitä, joita voi pitää kädessä, laskea ja hiplata. Ei tietokoneella voi tehdä mitään tuollaista. Valokuvaaminenkin on huomattavasti jännittävämpää filmikameralla, kun koskaan ei voi olla varma millaisia kuvia tulee.

Kuolleena on tylsää, elämä hienoa.
Olen ajatellut, ettei kuoleman jälkeen ole elämää, taivaskin kuulostaa jotenkin tylsältä paikalta. Luulenpa siis, että on erittäin tylsää olla kuollut. Elämä taas on ihan jännittävää. Istuin kerran junassa ja minulla oli peukalossa laastari. Yritin siinä kuoria mandariinia, mikä ei laastarin takia oikein onnistunut. Istuin siinä sitten tahmainen ja puoliksi irronnut laastari peukalossa ja haavaakin kirveli, katsoin ikkunassa viliseviä mäntyjä ja tajusin että elämä on vain elämää. Elämä on epäonnistumisia, laastareita ja kuolleita hämähäkkejä vessan lattialla, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti.

Pirkko Sivonen
Kajaanin lukion opiskelija, joka välillä haluaisi tehdä kaiken toisin, ihan vaan siitä ilosta.

Ensi viikon vieraana (viikko 36) Susanna Keränen

Osa päättäjistä on sitä mieltä, että pääsykokeista tulisi luopua, ja on toki ymmärrettävää, miksi ajatusta ylioppilaskokeiden painottamisesta kannatetaan. Jos kirjoituksissa haluaa menestyä, on tehtävä töitä, ja tietyllä tavalla on sääli, että useamman vuoden opiskelu ja kirjoitusten tulokset eivät sen enempää vaikuta opiskelupaikkojen saamiseen vaan kirjojen pänttääminen on aloitettava jälleen. Lisäksi pääsykokeista ei välttämättä pääse kuin vasta useamman yrityksen jälkeen läpi, ja yhteiskunnan näkökulmasta olisi erittäin suotavaa saada nuoret mahdollisimman pian opiskelemaan ja työelämään mukaan.

Mutta itseäni pääsykokeista luopuminen, etenkään näin kirjoitusten alla, ei innosta. Koko tulevaisuusko, se, mihin pääsee opiskelemaan jatkossa ja sitä kautta mitkä työt ovat mahdollisia, riippuu muutaman kuusituntisen aikana tehdyistä kokeista? Jokainen joskus koetilanteessa ollut tietää, että virheitä sattuu etenkin paineen alla ja että muutama kirjallinen koe ei kerro kaikkea osaamisesta ja motivaatiosta. Joillekin lukio on sitä paitsi vain pakollinen välivaihe eikä kurssien suorittaminen tai ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen sen kummemmin kiinnosta. Sen sijaan korkeakouluopiskelu on enemmän painottunut tiettyyn alaan eikä yleissivistyksen keräämiseen, joten motivaatio opintoja kohtaan voi olla lukioon verrattuna aivan eri luokkaa.

Itse pidän pääsykokeita myös eräänlaisina motivaation mittaajina. Päntätessä pääsykoekirjoja saa esimakua siitä, mitä on odotettavissa, ja jos näiden kirjojen aiheet eivät kiinnosta pätkän vertaa, on luultavaa, että itse opiskelu kyseisellä alalla kuluu johonkin aivan muuhun kuin opintopisteiden keräämiseen. Jos taas kiinnostusta riittää ja pääsykokeista pääsee läpi, todennäköisesti opinnotkin maistuvat. Eivätkä ylioppilaskirjoitukset ole missään nimessä hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa: tälläkin hetkellä korkeakoulut noteeraavat hakijan ylioppilastulokset, tulevaisuudessa niitä painotetaan vielä enemmän, ja esimerkiksi matematiikan ylioppilaskokeessa hyvin pärjänneet voivat päästä suoraan yliopistoon opiskelemaan kyseistä alaa. Ja mikäli arvosanat ovat huonommat, tai jos lukio on jäänyt kesken tai kokonaan käymättä, voi pääsykokeessa menestyminen avata tien korkeakouluun, mikä on mielestäni erityisen hieno asia pääsykoejärjestelmässä. On myös aloja, esimerkiksi lääketiede, joihin ei oikeastaan edes voida ottaa opiskelijoita ilman pääsykoetta opintojen ja niiden jälkeisten töiden luonteen vuoksi. Tästä syystä ainakin minun mielestäni on vaikea vetää rajaa siihen, mihin kaikkeen lukio-opinnot ja ylioppilastutkinto oikeastaan riittävät, mistä kaikista pääsykokeista tulisi luopua ja mistä ei.

Eniten minua huolestuttaa se, että jos ylioppilaskirjoituksia painotetaan lisää hakutilanteessa ja samaan aikaan pääsykokeista luovuttaisiin, lukiolaiset ja eritoten abiturientit stressaantuvat entisestään. Ei riitäkään, että tekee parhaansa sillä hetkellä olevien taitojensa mukaan, vaan pitäisi ajatella pitkälle tulevaisuuteen, ja jo nyt lukio-opiskelu ja ylioppilaskokeet ovat kuormittavia. Sitä paitsi ainakaan tällä hetkellä ylioppilastutkintoarvosanoja ei voi parantaa loppumattomasti, mutta pääsykoeosallistumiskerroilla ei ole ylärajaa.

Jos nuoret halutaan saada aikaisemmin työelämään välivuosia vähentämällä ja opiskeluaikoja lyhentämällä, muita keinoja on keksittävä. Näin onneksi onkin tehty, ja kenties hakujärjestelmän uusiminen ja opinto-ohjauksen lisääminen auttavat tässä asiassa. Ymmärrän kyllä, että on yhteiskunnan etu saada nuorista mahdollisimman pian työtä tekeviä veronmaksajia, mutta ei pidä kuitenkaan unohtaa opiskelijoiden hyvinvointia. Onhan elämässä muitakin asioita kuin opiskelu ja ammattiin valmistuminen.

Anu Kyllönen
Kajaanin lukion abiturientti

Ensi viikon vieraana (viikko 35) Pirkko Sivonen

Jussi Autio, filosofian ylioppilas, pelisuunnittelija, 27 v., Oulu
Erkki Pulliainen, kansanedustaja, professori emeritus, 72 v., Oulu

Jussi Autio on oululainen pelialan yrittäjä. Hän toimii Tuonela Productions Ltd:ssä toimitusjohtajana ja pelisuunnittelijana. Aution luottamustehtävätkin liittyvät pelialaan: hän on Oulun yliopiston pelitutkimuskeskuksen ohjausryhmän jäsen, Oulun seudun Ammattiopiston datanomitutkinnon kehittämisryhmän jäsen ja Suomen lautapelikehittäjien puheenjohtaja.

Autio painottaa vaaliteemanaan laadukkaan ja ilmaisen korkeakoulutuksen turvaamisen tärkeyttä, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi jatkossakin. Yliopistojen rahoitus ja henkilökunnan riittävä määrä pitäisi turvata, että tutkijat jaksaisivat tehdä sekä laadukasta tutkimusta että opettaa.

Myös yrittäjyysasiat ja yrittäjyyskuvan laajentaminen ovat tärkeitä Autiolle. ”Yrittäjänä voi luoda itse sen unelmien työpaikan ja yrittäjyys voi hyvinkin olla oma keino tehdä maailmasta parempi paikka siinä missä kansalaisjärjestötkin. Suurinta typeryyttä on usein kuultu väite, että yritysten ainoa tavoite (ja ainoa yhteiskuntavastuun kantamisen muoto!) on tuottaa osakkeenomistajilleen rahaa. Se on sama kuin väittäisi ihmisen ainoan tavoitteen olevan syödä ruokaa ja hengittää, koska ilman niitä kuolee pois”, hän sanoo.

Autio painottaa luovien alojen ja kulttuuriasioiden merkitystä: ”Pelkällä hightechillä ei enää pärjää, vaan pitäisi osata tuottaa myös laadukkaita sisältöjä ja palveluja, joita tulevaisuudessa kulutetaan enemmän kuin ostetaan konkreettisia tuotteita. Tällöin hyvinvoiva luovien alojen sektori on menestyksen edellytys. Lisäksi kulttuuri lisää muutenkin ihmisten hyvinvointia ja mitä osallistuvammaksi yhteiskunta saadaan sitä helpommin voi mielenterveyspalvelut keskittää niitä eniten tarvitseville”.

Kansanedustaja, emeritusprofessori Erkki Pulliainen ei juuri esittelyjä kaipaa. Eduskunnassa Pulliainen työskentelee tarkastus- sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, kansliatoimikunnassa ja Yleisradio Oy:n hallintoneuvostossa. Hän on toiminut Oulun kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1985 alkaen ja on Oulun kaupungin työllisyystoimikunnan puheenjohtaja. Lisäksi hän toimii Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:n ja Suomen nisäkästieteellisen seuran puheenjohtajana sekä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön varapuheenjohtajana.

Kaikkien luottamustehtäviensä lisäksi Pulliainen on kirjoittanut kirjoja, joita on ilmestynyt viidellä eri kielellä 61 kappaletta. Tieteellisiä julkaisujakin on kertynyt yli 500 kappaletta.

Tällä hetkellä Pulliaiselle on tärkeää, että budjettitalouden perusteita uudistettaisiin ja esimerkiksi verotukien määrä, 13 mrd euroa, arvioitaisiin uudelleen. Myös harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta on merkittävää, koska valtio menettää 4-5 mrd euroa verotuloja harmaan talouden 12 mrd euron rahavirroista. Myös yliopistolakiuudistuksessa ilmenneet virheet pitäisi Pulliaisen mielestä korjata välittömästi.

Pulliainen pitää tärkeänä luonnollisesti myös lähi- ja luomuruoan mahdollisuuksien edistämistä gmo-vapaassa Suomessa sekä sitä, että maastamme tehtäisiin maailman luonnonvara- ja luonnonsuojelun mallimaa.

Enää ei ole mahdollista riekkua öitä puistoissa, baareissa tai aamukuuteen kestävillä jatkoilla. Kesän viimeiset festaritkin järjestetään seuraavan parin viikon aikana, ja talven keikkakalenterikin on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin tyhjän näköinen.

Mitä sitten tehdä? Uuden lukuvuoden alkaessa pitäisi olla tosi aktiivinen, opiskella ja mielellään aloittaa myös joku uusi harrastus. Asioita pitäisi saada aikaiseksi kauhealla tahdilla, ja kunnollinen kansalaisaktivisti tietysti liittyy miljoonaan eri järjestöön puolustamaan sademetsiä ja turkiseläimiä. Syksyn alkua voisi verrata uudenvuoden jälkeiseen ”nyt alkavat hyvät elämäntavat” –hypetykseen, jota koko ympäröivä yhteiskuntamme meille tyrkyttää joka tuutista. Juuri se sama yhteiskunta joka kärsii ihmisten burn outeista ja masennuksista. Tämän luulisi kertovan jotain, mutta ei. Vaikka paljon on ollut puhetta ns. hitaasta elämäntavasta, silti sitä pidetään vain vaihtoehtona. Nykyinen teollisuusyhteiskuntaan perustuva kahdeksasta-neljään – työtahti voisi ottaa oppia hieman lungimmasta meiningistä. Enemmän joustoa! Vähemmän kiirettä! Minä ainakin mieluummin vaihdan rahani vapaa-aikaan ja pyrin juoksemaan poispäin asuntolainojen ja työaikojen oravanpyörästä

Siispä esitänkin haasteen blogin lukijoille: eläkää viikko hitaammin. Tiskatkaa käsin, tehkää ruoka alusta asti itse, leipokaa vaikka sämpylöitä! Ottakaa rokulipäivä töistä. Lukekaa kirjoja. Nauttikaa pitkistä aamuista ja Hesarin sunnuntainumerosta. Sulje kone NYT ja käy vaikka kävelyllä. Nauti!

Kirpsakkaa syksyn alkua!

Tiina Oikarinen
opiskelija, joka rakastaa uusien kirjojen tuoksua ja vihaa muoviin pakattuja hollantilaisia paprikoita.

Ensi viikon vieraana (viikko 34) Anu Kyllönen

Ensimmäisenä vihreitä jalkautui Oulun Rotuaarille lauantaina 14.8 kysymään
“mitä odotuksia ja toiveita ihmisillä on uudelle Oululle?

Päällimmäisenä huolena nousi joukkoliikenne Oulun seudulla. Siihen haluttiin
parannuksia aikatauluihin ja alueiden saavutettavuuteen ja bussilippujen
hintojen pitäisi olla halpoja, jotta liikennemuoto olisi houkutteleva.

Oulun keskusta-alueen kehittäminen kiinnosti myös, aluetta pidettiin liian tylsänä
ja viihtyvyyteen toivottiin parannusta. Pitäisi olla puita, kukkia ja
istuinalueita joissa voisi viettää vapaa-aikaa vaikka picnikin merkeissä.

Suurin osa vastaajista oli oululaisia ja sangen monet olivat tyytyväisiä omiin
lähipalveluihinsa mm.terveysasemien toimintaa ei osattu moittia. Huolena kyllä
oli, että säilyvätkö palvelut samanlaisina tulevaisuudessa.

Eräs nuori nainen toi esille Kiimingin noin sadan oppilaan Tirinkylän koulun. Huolena oli jos
koulu lopetetaan.

Kyselyssä nousi esille myös nykyinen “tehokkuus-ajattelu“. Koululaisia ei
pitäisi opettaa liian suurissa ryhmissä ja sairailla sekä vanhuksilla pitäisi
olla riittävästi tekeviä käsiä ympärillä.

Myös uuden Oulun hallinto kiinnosti. Toivottiin , että hallinnosta voisi säästää ja ei tulisi liikaa
johtajia uuteen kaupunkiin.

Oulun kyselykierrokseen osallistuivat valtuutettu Terttu Kuusela
Haukiputaalta, valtuutettu Taina Pitkänen-Koli Oulusta ja vihreä toimija Kari
Viholainen Oulusta.

Vihreiden kyselykierrokset jatkuvat alkusyksyn aikana kaikissa muissakin
monikuntaliitoskunnissa. Kiimingissä, Oulunsalossa, Haukiputaalla sekä
Yli-Iissä.

Kierroksesta saatava palaute viedään tiedoksi perustettavalle
yhdistymishallitukselle.

Hän toteaa lehtijutussa….seuraavaa “Halonen antaa valiokunnan työskennellä rauhassa ja ottaa vastaan mahdollisen päätöksen kunnanhallituksen erottamisesta. Jupakan harmittavana puolena hän pitää sitä, että tämänkaltaiset tilanteet syövät päättäjien ja virkamiesten henkistä energiaa kunnallisessa työskentelyssä. “

Niimpä niin….hoksasiko Halonen tämän missä vaiheessa? Harmitteleeko hän omaa toimintaansa vai muiden? Jotenkin tuntuu , että hän harmittelee jutussa lähinnä muiden toimintaa ja ei näe lainkaan ongelmana sitä miten kunnanhallituksen liitosvastustajat ovat lyöneet kaikin keinoin tulppia enemmistön tahtoa vastaan..

Lopputulema tosin oli se, että demokratia voitti, Haukiputaan kunnanhallituksen toiminta oli ala-arvoista.

————-

Pohjois-Suomen uutiset 27.4.2010

Toimittaja:
Oulun seudun monikuntaliitoksen vastustajat Haukiputaalla ja Oulunsalossa alkavat taipua liitoksen taakse eilisten äänestyspäätösten jälkeen. Monikuntaliitos etenee myönteisen päätöksen valtuustoissa tehneiden Oulun, Yli-Iin, Kiimingin, Oulunsalon ja Haukiputaan kesken. Muhos jää pois jatkosta. Lopulliset päätökset kunnissa tehdään kesäkuun lopussa.
Monikuntaliitoksen valmisteluryhmän tiedotustilaisuudessa Yli-Iissä todettiin, että muilla ei ollut valmiutta jättää liitoksen kohtaloa riippumaan Muhoksen kansanäänestystuloksesta. Vajaan 9000 asukkaan Muhoksen poisjäänti aiheutti lähinnä teknisiä muutoksia yhtistymissopimukseen, josta kuntajakoselvittäjä tekee esityksen ensiviikolla.

Arto Koski:
Ei se kovin paljoa merkitse. Ajatellaan esimerkiksi sitä uuden kunnan asukaslukua ja alue ehkä vähän tulee kompaktimmaksi. Kyllä tämä ajattelu mikä tässä taustalla on niin se pitää kutinsa ja aina ollaan myöskin tässä uudessa tapauksessa – vähän leikkisästi voi sanoa – Turkua isompi.

Toimittaja:
Joka tapauksessa viiden kunnan liitoksesta on tehtävä kaikissa kunnissa uudet päätökset. Ainakin nyt vaikuttaa siltä, että jyrkimminkään monikuntaliitosta Haukiputaalla ja Oulunsalossa vastustaneilla ei ole halua jatkaa taistelua enää monikuntaliitoksen toisella kierroksella.

Suvi Helanen:
Tuskin semmonen valtava vastaan taistelu hyödyttää enää tässä vaiheessa jos se on koskaan hyödyttänytkään. Varmasti siellä ainakin hyviä keskusteluja käydään sen suhteen juuri, että millainen se Oulunsalon suuralueen asema sitten siinä uudessa Oulussa tulee olemaan, että ilman muuta sinne yhdistelmähallitukseen pitäisi saada myöskin näitä ein lausujia, jolloin siellä varmasti saataisiin silloin hyvin tasapuolista demokraattista kehittävää keskustelua, rakentavaa keskustelua aikaan.

Eero Halonen:
Kuntajakoselvittäjältähän tulee uusi esitys toukokuun alkupäivinä ja sitä sitten tutkaillaan ja niillä tiedoilla mennään eteenpäin ja sitten tehdään uusia päätöksiä.

Toimittaja:
Minkälainen vääntö teillä nyt alkaa sitten tämän jälkeen vielä: pyritkö aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että Haukipudas ei lähtisi mukaan tähän viiden kunnan kimppaan?

Eero Halonen:
Minä luulen, että suurin vääntö on varmasti tehty ja tuota, ellei siinä mitään yllättävää ole niin tuota eiköhän se ole sitten pientä hienosäätöä. Näillä päätöksillä sitten mennään.
———————————————————

…..Mutta kuinka kävikään? Halonen kumppaneineen teki monikuntaliitosta vastaan kaikkensa, jopa syyllistivät valtuuston puheenjohtajan toimet kyseenalaisiksi ja äänestyttivät senkin kunnanhallituksessa. Valtuuston kokous leimattiin lainvastaiseksi monikuntaliitosta vastustavien toimesta, jopa hallinto-oikeuteen tehtiin valitus.

Mikä valtuusto pitäisi tämmöisen kunnanhallituksen vallassa?

Monikuntaliitospäätös on tehty kesäkuussa ja uusi -Oulu on totta vuoden 2013 alusta. Mitä toiveita ja odotuksia uusi-Oulu sinussa herättää?

Tule juttelemaan ja tapaamaan!

Meidät tunnistaa vihreistä liiveistä ja paikalla saattaa olla myös muita vihreita vaikuttajia.

(säävaraus). Tervetuloa!

Oulun vaalipiirin Vihreät ry:ltä kaksi vahvaa ja rohkeaa naisehdokasta eduskuntavaaleihin 2011.

Eduskuntavaaliehdokkaat ovat:

Satu Haapanen, kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, 41 v., Oulu
Terttu Kuusela, yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiodraamaohjaaja, yrittäjä, 63 v., Haukipudas

Satu Haapanen on tunnettu oululainen opettaja, poliitikko ja varakansanedustaja. Hän on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmänsä puheenjohtaja. Satu Haapanen on maakuntahallituksen ja -valtuuston jäsen sekä Oulun seudun Vihreiden naisten puheenjohtaja.

Haapasen vaaliteemana on pohjoisen Suomen asukkaiden hyvinvoinnin vahvistaminen: ”Se tarkoittaa erityistä huomion kiinnittämistä koulutukseen, yrittäjyyteen, työllisyyteen ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Tulevien sukupolvien hyvinvointi taas edellyttää satsaamista lähiruokaan, uusiutuviin energialähteisiin, energiapihiyteen ja perheiden tukemista. Myös monikulttuurisuuden tukeminen ja vahvistaminen on minulle tärkeä asia.”

Sadulle perhe on tärkeä ja hän viettääkin vapaa-aikansa mieluiten kolmen lapsensa kanssa. Kiinnostuksen kohteikseen Satu kertoo kotimaan politiikan ohella kirjoittamisen, kansainvälisen politiikan ja kielet. Haapanen on asunut, opiskellut ja työskennellyt useassa maassa. Englannin lisäksi Satu puhuu hyvin ruotsia, ranskaa ja kreikkaa sekä kohtalaisesti saksaa ja espanjaa. Lukeminen ja huilun sekä pianon soitto ovat rakkaita harrastuksia.

Terttu Kuusela on haukiputaalainen kunnanvaltuutettu vuodesta 1996 alkaen. Hän on ollut lisäksi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ja kunnanhallituksen jäsenenä sekä nyt valtuustoryhmänsä puheenjohtajana.

Kuuselalle onkin kertynyt rautainen kokemus kunta-asioista. Työtehtävissään hän on tutustunut lähes kaikkiin Oulun läänin kuntiin.

Terttu on osoittanut rohkeutta sekä julkisissa tehtävissään että omassa elämässään. Hän jätti 90-luvulla palkkatyön yhteiskunnallisten aineiden opettajana, valitsi mikroyrittäjyyden sosiodraamaohjaajana ja luonnonmukaisen elämän.

Kierrätys, kulutuksen vähentäminen, hidas lähiruoka ja eläminen luonnossa ovat Tertun valintoja. ”Onni löytyy sieni- ja marjametsistä, soilta ja puroilta, hiihtämisestä ja vaeltamisesta”, tietää hän. Iskulauseenaan Tertulla onkin: ”Vähemmän roinaa, enemmän elämää”.

Kari Viholainen
Oulu
—————————————
Vehkaperän blogista huhtikuulta.

Onnea Kaleva, Oulu ja herrainvalta

Tiistai 27.4.2010 klo 8:17

Taivas itkee puolestani tänään monikuntaliitospäätöksen jälkeen. Valtuuston puheenjohtaja Roivaisen toivottama levollinen yöuni maanantai-iltaan venyneen kokouksen jälkeen, ei ainakaan tavoittanut minua. Olen syvästi pettynyt Haukiputaan valtuuston päätökseen.

Tulin valituksi kuntapäättäjäksi juuri kahdeksantoista vuotta täytettyäni. En olisi koskaan uskonut, että tulisin päättämään oman synnyinkuntani lakkauttamisesta. Näin kävi kuitenkin toteen.

Erityinen onnittelu täytyy antaa maakunnan sitoutumattomalle Kaleva sanomalehdelle ja sen jämerälle politiikantoimitukselle. Sulka hattuun ja ylpeänä eteenpäin! Valitsemanne linja piti loppuun asti ja vielä jälkeenpäin tulemme saamaan “tasavertaista“ uutisointia asiasta. Ei sanat tämänkään päiväisessä lehdessänne vastaa asioiden kulkua. Oliko toimittaja samassa kokouksessa kanssani?

Kupletin juoni oli saada Haukipudas Ouluun keinolla millä hyvänsä. Edes puttaalaisten voimakas kannanotto neuvoa antavan kansanäänestyksen suorittamisesta ei osaa valtuutettuja kiinnostanut. Kansanäänestys kaatui selvin luvuin valtuuston käsittelyssä.

En tule jälkikäteen arvostelemaan monikuntaliitoksen tulevaisuudesta. En tule myöskään osallistumaan sen rakentamiseen, koska olin liitosta vastaan. Haukiputaalta yhteistyöhön osallistuu jatkossa neljä valtuutettua, jotka valitaan yhteishallitukseen. Heille toivotan mitä parasta menestystä.

Minä, itsenäisen Haukiputaan kannattaja kaaduin eilen saappaat jalassa. Täysin tyrmistyneenä kansanvallan nujertamisesta sekä suurien lupausten toivossa leveämmistä hartioista ja Oulun suomista huomenlahjoista. Turhaako?

Reissun päällä oleminen on yhtä omatunnon naputusta. Kirjoitan tätä Kreikan helteessä, Kefalonian saarella. Kyllä, minä lensin tänne. Ja kyllä, ajoin yksityisautolla Kempeleestä Helsinkiin päästäkseni lentokentälle. Tosin kyydissä oli neljän hengen matkavarusteiden lisäksi koira ja kissa hoitopaikkaansa asti sekä kaksi lasta. Ja kun tullaan kotiin, on vielä toinen aikuinenkin. Auto on taatusti ihan täynnä. Ja kyllä, minä maksoin jonkun vapaaehtoisen lentokoneenkäyttömaksun jollekin ilmastonsäästöorganisaatiolle, minkä mahdollisuuden matkanjärjestäjä tarjosi jo varausta tehdessä.

Täällä ollessani olen tehnyt – tapani mukaan – perheeni hulluksi etsimällä kierrätyspisteitä. Tölkit, pullot ja kanisterit voi kierrättää, ja ilmeisesti paperin ja pahvin, mutta biojätteitä ei. Vihreä omatuntoni on kiljahdellut tuskissaan, kun jäätelöiden muovikääreet, banaaninkuoret, muurahaisten valtaamat sipsit, kertakäyttökahvimukit, aurinkovoidetuubit, jogurttipurkit (yksittäispakatut – ilmeisesti ainoastaan Suomessa jogurttia saa litran kierrätettävissä pahvitölkeissä) kansineen ja käytetyt vessapaperit ovat lentäneet sekajäteastiaan. Kreikan saariston viemäriputket kun ovat niin ohuita, ettei vessapaperiakaan saa vetää pöntöstä alas. Ja juomavesi on tietenkin ostettava kaupasta muovipulloissa. Kun aamulla hotellissa jääkaappikylmänä isosta kanisterista pikkupulloihin päivän retkiä varten lirutettu vesi on vuokra-autossa päivän mittaan kuumentunut, on ostettava taas uusia pikkupulloja vettä tai jääteetä tai amerikkalais-monikansallisen virvoitusjuomajätin tuottamaa hiilihapollista sokerilitkua kauppojen kylmäkaapeista.

Entä sitten biojäte? Ravintoloissa perheen pienimmältä jää lautaselle vähintään puolet annoksesta. Leipää – siis valkoista vehnäleipää – tulee pöytään aina koko korillinen, ja salaisuudeksi on jäänyt se, mitä koriin jääneille leiville tehdään. Tai mihin joutuu kannuun ruokapöydässä jäänyt vesi? Eihän niitä voi enää muille asiakkaille tarjota. Ja kun biojätteelle ei löydy kierrätysastioita, on myöskin omassa loma-asunnossa syntynyt biojäte heitettävä sekajätteen joukkoon.

Koska vallitseville olosuhteille ei viikossa voi tehdä mitään, on vain käskettävä vihreä omatuntokin lomalle hetkeksi ja tehtävä parhaansa niissä puitteissa, jotka lomakohteessa on. Vihreintä olisi tietenkin lomailla omalla perintömökillä, jossa voisi samalla kasvattaa luomujuureksia ja marjoja talven tarpeiksi ja rentoutua kalastelemalla. Mutta joskus jotkut meistä haluavat mieluummin meren rannalle, uima-altaalle ja aurinkoon, kauas hyttysistä ja kesäisistä ukkoskuuroista.

Rentouttavaa vihreää kesää!

Paula Pohjanrinne, Oulun vaalipiirin Vihreät ry:n puheenjohtaja

P.S. Viikon vieras -blogi siirtyy kesätauolle ja jatkuu taas elokuun puolesta välistä alkaen.