On sinänsä luontevaa, että hallituksen taustalla olevien suurten puolueiden ideologiset perusviritykset pyritään ujuttamaan sen poliittisiin ratkaisuihin. Jo historian tutkimusta helpottamaan ideologia pitäisi voida helposti tunnistaa hallituksen julkikuvasta, ilmiasusta.
Vanhuksista huutokaupattuja syytinkiukkoja ja -mummoja, se on kepun politiikan kovaa ideologista ydintä. Seniorikansalaiset irti sukulaissiteistään ja näin taloudellista toimeliaisuutta syvän maaseudun ihmisille. Kolikolla on kaksi puolta, kruuna ja klaava, näin tässäkin asetelmassa.
Kokoomus taas haluaa yksityistää ihan kaiken, näin myös sairaanhoidon. Vaihtoehtoisten järjestelmien maalina pitäisi olla aina tämä sama. Vaikka tämän tavoitteen hyväksi tehdään aktiivisesti työtä, kaikki ei mene aina piirustusten mukaan, ei edes valmiiksi yksityisen, säätiöpohjaisen laitoksen kanssa.
Kun huseerauksen koordinaatio ei toimikaan, niin yksityiset sairaanhoitolaitokset ajautuvat konkurssiin mm. toimeksiantojen niukkuuden takia. Näin kävi vastikään näyttävästi Heinolan reumasairaalalle, lukuisten havaintojen mukaan parhaalle alansa toimintayksikölle, jota piti yllä säätiö.
Poliitikoille tapaus ”Heinolan reumasairaala” on painajainen. Kun ei ole lääkäri, niin ei ole lääkäri, eikä lääkäriä pidä näytellä. Sairaanhoitopiirit lopettivat tilaukset olematta itse kykeneväisiä vastaamaan hoitopaikkansa menettäneistä potilaista. Vastuu vastuunsa unohtamisesta sysättiin ministeriölle, jolta näköjään puuttuivat käyttökelpoiset lailliset edellytykset vastata tarpeeseen.
Rivikansanedustajan näkökulmasta asia tuntui vielä pahemmalta. Toiseen korvaan kuiskuteltiin kokoomuksen taholta, että hoitokäytännöt ovat muuttuneet, eikä Heinolan sairaalaa enää todellakaan tarvita. Toiseen korvaan tuli viestiä, ettei asianlaita ole näin. Lukuisiin yhteydenottoihin olisi pitänyt voida vastata asiallisesti, mutta asialliset, pitävät argumentit olivat siis hakusessa. Suorastaan pirullista!
Nyt ministeriö julistaa, että reumapotilaita ei jätetä heitteille ja että yksityisen puolen sairaanhoidon konkursseihin pitää varautua. Pitäisikö siis tunnustaa reilusti, että pieleen meni tämäkin ideologinen hankekokonaisuus. ”Fantastinen” osoittautui tässäkin fantasiaksi.
Suoraan sanoen koetun kaltaiselle markkinataloudelle ei ole humanitäärisesti toimivaa mallia, Yhdysvalloissakin jouduttiin kurssia reivaamaan reippaasti yhteiskuntavastuun suuntaan.
Erkki Pulliainen
Ensi viikon vieraana (viikko 18) Janne Hakkarainen