Hyvä ruoka on intohimoni. Vapaapäivästä on mukava nauttia kokkaamalla pitkällä kaavalla ajan kanssa. Reissuun tai retkelle lähtiessä eväitä ei kärsi unohtaa! Nälkäisenä kiukuttaa, eikä voi keskittyä – lounastauko ystävän kanssa on työpäivän kohokohtia. Ruuasta puhuminen herättää aina suuria tunteita ja viime aikoina onkin kohistu kanannahkapullista ja elintarvikelakosta. Lisäksi jotkut ääripiipertäjät ovat kieltämässä koululaisparoilta kerran viikossa liharuuan.
Olen aika tuore kasvispainotteisesti syövä, tosin aiemminkaan en välttämättä kovin monena päivänä viikossa lihaa syönyt. Pari vuotta sitten uuden vuoden kunniaksi, ihan vain huvikseni, ajattelin kokeilla olla kuukauden ilman lihaa, ja sain suostuteltua myös avomieheni Oton mukaan tähän kieroon ihmiskokeeseen. Tai noh, oikeastaan käytännössä se johtui siitä, että on yksinkertaisesti helpompi kokata ruokaa samalla molemmille. Kuukausi sujui yllättävän kivuttomasti, tosin ensimmäisillä kauppareissuilla oli hieman normaalia enemmän miettimistä, mutta kuin huomaamatta kokeilun kesto venyi yhä pidempään. Jossain vaiheessa vain huomattiin, että eipä sitä lihaa oikeastaan osaa kaivatakaan – muille ihmisille tämä omituinen valintamme näytti tuottavan enemmänkin päänvaivaa. Kalaa tulee silloin tällöin syötyä, ja sekin pyritään hankkimaan läheltä, tai vielä parempi, itse ongittuna.
Vieläkin kuulen ruokavaliostani ihmetteleviä kommentteja ja naljailua, mutta minulle se on jo aivan luonnollinen valinta enkä tunne jääväni mistään paitsi. Olen oppinut kokkaamaan uudella tavalla ja tutustunut aivan uuteen makumaailmaan. En kuitenkaan ole keneltäkään kieltämässä lihansyöntiä, enkä loukkaannu jos ruokaseuralaiseni tilaa mehevän pihvin. Eikä mikään kyllä estä minuakaan pihvillä herkuttelemasta, jos haluan. Ennemmin toivoisin, että ihmiset yleensä miettisivät sitä, onko lihaa välttämätöntä syödä joka aterialla tai edes joka päivä. Lihan tuotanto ja kulutus kasvaa jatkuvasti, eikä se suinkaan näytä lisäävän väestömme hyvinvointia. Jos kaikki ihmiset planeetallamme kokevat oikeudekseen saada lihaa ravinnokseen joka päivä, tilanne on ilmiselvästi kestämätön. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksiselitteisestä valinnasta olla lihansyöjä tai kasvissyöjä. Siinä välillä on monenlaisia eri sävyjä ja jokainen pieneltäkin tuntuva valinta on tärkeä. Ilmastonäkökannan lisäksi minulle on tärkeää myös eettinen näkökulma: voisin syödä silloin tällöin lihaa, jos tietäisin varmasti, että olento josta se on lähtöisin, on elänyt hyvän elämän ilman kärsimystä.
Kanannahkapullista voin vielä todeta, että minusta on mahtavaa että eläimestä ei haaskata mitään osia. Päätänkin tämän kirjotukseni haasteeseen kaikille teille blogin lukijoille: olisiko kesä hyvä ajankohta hieman hullutella ja tilata kerrankin ravintolassa pihvin sijasta se kasvisvaihtoehto tai korvata grillaillessa kansallisvihanneksemme makkara rohkeasti kasvimaan antimilla!
Salla Kangas
Oulu
Ensi viikon vieraana (viikko 22) Marja Lähde