Fennovoiman uudelle uraanivoimalalle hakema lupa meni hallituksessa läpi, vaikka Vihreät ponnekkaasti vastustikin. Oppositio vaati äänekkäästi meitä vastuuseen asiasta, vaikka olimme ainoa hallituspuolue, joka ei voimalahankkeita olisi hyväksynyt. Ikävän jälkimaun tietysti jättää se, että olemme mukana hallituksessa, joka on romuttamassa kestävään kehitykseen ja hajasijoitettuun energiatuotantoon tähtäävät hankkeet. Ei siinä risupaketit paljon paina, kun teollisuuden pääomat sijoitetaan auringonlaskun teknologiaan ja täysin ulkomaiseen tekniikkaan. Ei uraanivoimalla tuotettu sähkö ole yhtään sen kotimaisempaa kuin öljyllä, maakaasulla tai kivihiilellä tuotettukaan. Ainoa aidosti kotimainen uraanivoimassa on käytetty polttoaine ja muu ydinjäte! Se jää meidän ja tulevien sukupolvien riesaksi käytännössä ikiajoiksi.
Eduskunnalla on vielä mahdollisuus laittaa stoppi näille järjettömille hankkeille, mutta kuinka aivopestyjä ovat suurten puolueiden kansanedustajat ja miten hyvin puoluekoneisto on valjastettu niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin suuryhtiöiden lobbaamille hankkeille? Paljonko energiajätti Eon aikoo sijoittaa Suomessa tuotettavaan, mutta Saksaan vietävään sähköntuotantoon ja kuinka suuri kiusaus on toimittaa saksalaista käytettyä polttoainetta Suomeen loppusijoitettavaksi, jos Posivan tutkima loppusijoitus suomalaiseen kallioperään todetaan riittävän turvalliseksi? On muistettava, että käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ei ole ratkaistu vielä missään päin maailmaa.
Täällä Kainuussa puhuttaa myös Talvivaaran uraanin talteenottohanke, jonka kaivosyhtiö näkee lähinnä teknis-kemiallisena haasteena. Ei sanaakaan mistään riskeistä tai edes sivulauseena mainintaa mitä kaikkea uraanista on saatu aikaan ja mistä koko uraaniin perustuva sähköntuotanto sai alkunsa. He vain tuottavat raaka-ainetta ja sitten muut päättävät mitä siitä valmistetaan. Moraalin puute tietysti on hyve suuryhtiölle, jonka ainoa tehtävä on tuottaa omistajille taloudellista hyötyä. Mutta onko moraalin puute hyväksi ihmiskunnalle ja tuleville sukupolville? Tuskin.
Muutenkin alkaa näyttää siltä, että pohjoiset alueet on tarkoitus valjastaa täysin energia- ja raaka-ainereservaatiksi tuottamaan hinnalla millä hyvänsä raaka-ainetta paitsi kotimaiselle myös ulkomaiselle teollisuudelle. Teollisuuden kannalta tässä on se hyvä puoli, että harvaan asutulla alueella on helppo tehdä lähes mitä huvittaa eikä kukaan huomaa mitään. Onhan lait, säännöt ja direktiivit, mutta kuinka on valvonnan laita? Into, jolla täkäläiset kuntapäättäjät ovat näitä hankkeita vastaanottamassa, osoittaa mielestäni selkeästi sen, että muuttotappioalueella ja kuihtuvien palvelujen kurimuksessa tartutaan jokaiseen ojennettuun oljenkorteen. Ei niillä maakuntaa pelasteta eikä maailmaa paranneta, mutta selvitään ehkä kuitenkin yli tämän vaalikauden.
Ympäristötietoisten ja luonnonsuojelijoiden tehtäväksi on pitkälti jäänyt ”huutavan ääni korvessa” -osa ja jatkuvan valitusruljanssin pyörittäminen. Mikäli hallinto, kansanedustuslaitoksemme ja alueen passiiviväestön hiljainen hyväksyntä yhä edelleen hyväksyy kaiken mahdollisen muutaman veroeuron takia, niin maakuntamme ja koko pohjoisen Suomen kurjistuminen jatkuu ja kiihtyy tästäkin. Puhtauden, luonnonläheisyyden ja ekologisen elämäntavan markkinointi ei jatkossa voi onnistua, jos toisessa vaakakupissa on kiihtyvä luonnonvarojen ryöstö, uraanikaivostoiminta ja kansainvälisille vientimarkkinoille tähtäävä, kestämätön voimalaitosteollisuus!
Nyt on viimeistään aika tehdä suunnanmuutos, ryhtyä toimiin myös käytännössä – ei vain ajatusten tasolla ja muuttaa yhteiskuntamme aidosti ympäristöä ja luonnonvaroja kunnioittavaksi. Toinen vaihtoehto on jatkaa järjetöntä kasvun politiikkaa ja tuhota tulevilta sukupolvilta mahdollisuus elää ja kehittää maailmaa paremmaksi paikaksi.
Valinnan paikka on meillä kaikilla, minkä vaihtoehdon puolesta olet itse valmis toimimaan?
Johan Heino
matkailuyrittäjä, toimitusjohtaja, eduskuntavaaliehdokas
Puolanka
Ensi viikon vieraana (viikko 24) Marika Kemppainen