Pitkään omakotitalossa asunut ystävä oli muuttamassa kerrostaloasuntoon. Hän kirosi, että olisi paljon helpompaa hankkiutua eroon taloon kertyneestä roinasta, jos ei olisi niin vihreä. Vihreä omatunto muistaa naputtaa aina, kun panee roskia sekajätteisiin. Varsinkin, jos kyse on kierrätettävästä roskasta. Minulla vihlaisee aina pahimmin silloin, kun sekajätteisiin on pantava maatuvaa jätettä.
Reissun päällä oleminen on yhtä omatunnon naputusta. Kirjoitan tätä Kreikan helteessä, Kefalonian saarella. Kyllä, minä lensin tänne. Ja kyllä, ajoin yksityisautolla Kempeleestä Helsinkiin päästäkseni lentokentälle. Tosin kyydissä oli neljän hengen matkavarusteiden lisäksi koira ja kissa hoitopaikkaansa asti sekä kaksi lasta. Ja kun tullaan kotiin, on vielä toinen aikuinenkin. Auto on taatusti ihan täynnä. Ja kyllä, minä maksoin jonkun vapaaehtoisen lentokoneenkäyttömaksun jollekin ilmastonsäästöorganisaatiolle, minkä mahdollisuuden matkanjärjestäjä tarjosi jo varausta tehdessä.
Täällä ollessani olen tehnyt – tapani mukaan – perheeni hulluksi etsimällä kierrätyspisteitä. Tölkit, pullot ja kanisterit voi kierrättää, ja ilmeisesti paperin ja pahvin, mutta biojätteitä ei. Vihreä omatuntoni on kiljahdellut tuskissaan, kun jäätelöiden muovikääreet, banaaninkuoret, muurahaisten valtaamat sipsit, kertakäyttökahvimukit, aurinkovoidetuubit, jogurttipurkit (yksittäispakatut – ilmeisesti ainoastaan Suomessa jogurttia saa litran kierrätettävissä pahvitölkeissä) kansineen ja käytetyt vessapaperit ovat lentäneet sekajäteastiaan. Kreikan saariston viemäriputket kun ovat niin ohuita, ettei vessapaperiakaan saa vetää pöntöstä alas. Ja juomavesi on tietenkin ostettava kaupasta muovipulloissa. Kun aamulla hotellissa jääkaappikylmänä isosta kanisterista pikkupulloihin päivän retkiä varten lirutettu vesi on vuokra-autossa päivän mittaan kuumentunut, on ostettava taas uusia pikkupulloja vettä tai jääteetä tai amerikkalais-monikansallisen virvoitusjuomajätin tuottamaa hiilihapollista sokerilitkua kauppojen kylmäkaapeista.
Entä sitten biojäte? Ravintoloissa perheen pienimmältä jää lautaselle vähintään puolet annoksesta. Leipää – siis valkoista vehnäleipää – tulee pöytään aina koko korillinen, ja salaisuudeksi on jäänyt se, mitä koriin jääneille leiville tehdään. Tai mihin joutuu kannuun ruokapöydässä jäänyt vesi? Eihän niitä voi enää muille asiakkaille tarjota. Ja kun biojätteelle ei löydy kierrätysastioita, on myöskin omassa loma-asunnossa syntynyt biojäte heitettävä sekajätteen joukkoon.
Koska vallitseville olosuhteille ei viikossa voi tehdä mitään, on vain käskettävä vihreä omatuntokin lomalle hetkeksi ja tehtävä parhaansa niissä puitteissa, jotka lomakohteessa on. Vihreintä olisi tietenkin lomailla omalla perintömökillä, jossa voisi samalla kasvattaa luomujuureksia ja marjoja talven tarpeiksi ja rentoutua kalastelemalla. Mutta joskus jotkut meistä haluavat mieluummin meren rannalle, uima-altaalle ja aurinkoon, kauas hyttysistä ja kesäisistä ukkoskuuroista.
Rentouttavaa vihreää kesää!
Paula Pohjanrinne, Oulun vaalipiirin Vihreät ry:n puheenjohtaja
P.S. Viikon vieras -blogi siirtyy kesätauolle ja jatkuu taas elokuun puolesta välistä alkaen.
On kokoomuslaista politiikkaa vaatia yksittäisiltä ihmisiltä ympäristöfiksuja tekoja sen sijaan että muutettaisiin yhteiskunnan rakenteita kestävälle pohjalle. Älä huoli Paula, yhden ihmisen lentomatkalla tai jätteiden lajittelulla ei ole maailman kannalta merkitystä, mutta yhteismaan ongelman purkamisen ja vihreän vallankumouksen eteen tehdyllä työllä on. Voit nukkua yösi rauhassa.