Oulun vaalipiirin Vihreät

 

 

 Oulua sanotaan monesti Suomen parhaaksi pyöräilykaupungiksi. Monessa suhteessa näin onkin. Tämä hyvän pyöräilykaupungin maine ei kuitenkaan säily itsestään. Sen eteen on tehtävä töitä. Selvää on, että parhaus vaatii rohkeutta, ideoita ja sitä, että pyöräilyyn oikeasti panostetaan. Ilmaista se ei ole, muttei aina kallistakaan. Tässä minun ideani, mitä voisi tehdä.

1. Oulun pyöräilijät tarvitsevat lisää liikennemerkkejä ja opasteita!
Opasteiden suhteen kevyenliikenteen väyliä tulisi kohdella samoin kuin “oikeita“ teitä. Selkeät opasteet eivät saa olla autoilijoiden yksinoikeus. Lisäksi ainakin yliopistolle kulkevilla väylillä tarvittaisiin ehdottomasti myös englanninkieliset – <i>University of Oulu, Linnanmaa Campus 4km </i> – opasteet. Englanninkieliset opasteet näyttäisivät todella hyvältä kansainvälisen Oulun kaupunkikuvassa.

Opasteiden lisäksi tarvitaan lisää kärkikolmioita. Tilanne on akuutein aliskoissa. Aliskoissa enemmän liikennöity väylä voisi olla selkeästi merkitty etuajo-oikeutetuksi. Kärkikolmiot voisivat myös muistuttaa siitä, että myös kevyenliikenteen väylillä on liikennesääntöjä (oikealta tulevia on väistettävä). Lisäkylttejä – <i>“Koskee myös pyöräilijöitä</i>“ – voisi käyttää varmistamaan, että uusi pyöräilykulttuuri tulisi kaikille selväksi. Opasteita laadittaessa voisi pyrkiä lainmukaisuuden lisäksi myös selkeyteen ja informatiivisuuteen.

2. Alikulut kuntoon!  Alikulkuihin voisi määrätä turvallisuussyistä myös jalankulkijoita koskevan oikeanpuoleisen liikenteen(jos se nyt on lain Puitteissa mahdollista). Kyltti – <i>“ Jalankulkija, ole ystävällinen ja käyttää tien oikeaa reunaa“</i> – olisi ainakin ilahduttava, jos ei turvallisuutta ihan mahdottomasti lisäisikään. Lisäksi kaikkien alikulkujen pitäisi olla valaistuja ja osassa niistä tulisi olla näkyvyyttä parantavat liikennepeilit. En ole muuten koskaan oikein käsittänyt, miksi yhdistetyllä pyörätie-jalkakäytävällä oikeanpuoleinen liikenne koskee vain pyöräilijöitä. Ehkä tähän tieliikennelain määräykseen on hyviä “historiallisia syitä“.

3. Risteyksien reunakivetykset tulisi muuttaa loiviksi tai niistä olisi luovuttava kokonaan. Minkään sellaisen reunakivetyksen, mikä ei menisi läpi autoille korotettuna suojatienä, ei pitäisi kelvata pyörätielläkään. Jo puhtaasti esteettömyyden nimissä kevyenliikenteen väylien reunakivetyksien pitäisi olla suorastaan olemattomia. Remontin voisi aloittaa keskustasta, mutta esimerkiksi Tarmontiellä on vaikeita reunakivetyksiä.

4. Ouluun on saatava lisää pyöräparkkeja. Erityisesti rautatieaseman luona pyöräpaikkoja on ihan liian vähän. Pyöräparkkien tulisi olla katettuja, mieluiten kameravalvottuja ja ehdottomasti sellaisia, että pyörän saa niihin helposti lukittua. Miksei <a href=“http://www.ouka.fi/tekninen/kaupunkikeskusta/hankkeet/Mali2020/pdf/MALI2020.pdf“> Oulun keskustan maankäytön ja liikenteen tavoitesuunnitelmassa</a> sanota pyöräparkeista muuta kuin, että niitä lisätään? Autojen osalta annetaan paikkamäärät kymmenen tarkkuudella ja kerrotaan mihin kukin paikka tulee. Miksi ei pyöräilijöiden osalta? Kunnon parkit kiinnittäisivät myös ulkopuolisten huomion ja saattaisivat myös tehdä keskustasta viihtyisämmän.

5. Keskustan kevyenliikenteen järjestelyjä on selkeytettävä.
Tärkeimpien keskustan sisään tulevien kevyenliikenteen väylien varteen (keskustan ?rajalle?) voisi pystyttää liikenteen pelisäännöistä kertovan ohjeen: <i> “Oulun keskustan alueella kaikki pyörätiet on merkitty. Jos pyörätietä ei ole, tulee pyöräilijän käyttää jalkakäytävän sijasta autotien oikeata reunaa. Kävelykaduilla pyöräily on kuitenkin sallittu, jos se ei aiheuta häiriötä tai vaaraa. Kaikkien liikenteen käyttäjien on Oulussa noudatettava liikennesääntöjä.?</i>. Jos pyöräilijöiden suuri osa ei tiedä liikennesääntöjä, miksi niistä ei heille voisi ystävällisesti kertoa. Se, ettei tähän lain mukaan ole velvollisuutta, ei tarkoita, ettei se olisi järkevää. Sitä paitsi tällainen kyltti jäisi varmasti myös vierailijoiden mieleen.

6. Autoilua keskustassa on vähennettävä. Keskustan nopeusrajoituksia on laskettava 30 kilometriin tunnissa ja liikennevalollisiin risteyksiin on asennettava kameravalvonta. Oulu on Suomen punaista päin ajamisen ykköskaupunki. Toisin kuin pyöräilyn ykkössija tämä sijoitus ei ole kunnia. Liikenteen kameravalvonta auttaisi.  Nämä toimet vähentävät onnettomuuksia ja voisivat luoda turvallisuudentunnetta pyöräilijöille ja muille kaupungissa liikkuville.

7. Oulussakin voisi kokeilla <ahref=?http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaupunkipy%C3%B6r%C3%A4?>kaupunkipyöriä</a>.

8. Oulun kaupunki voisi kehittää toimivan työsuhdepyöräkäytännön.
Käytännön pitäisi olla todella selkeä. Se voisi toimia työntekijän näkökulmasta esimerkiksi näin: Kävelen pyöräliikkeeseen (jolla on sopimus kaupungin kanssa työsuhdepyörien toimittamisesta) ja kerron haluavani työsuhdepyörän. Pyöräliikkeen myyjä pyytää minua näyttämään kaupungin henkilökortin ja henkilöllisyystodistuksen. Tämän jälkeen myyjä kertoo minulle, miten työsuhdepyörä vaikuttaa palkkaani ja verotukseeni. Valitsen sopivan pyörän liikkeestä, kuittaan sen työsuhdepyöräkseni ja otan sen mukaan. Lopun byrokratian hoitavat kaupunki ja pyöräliike. Työntekijän muistaa ajavansa työsuhdepyörällä seuraavan kerran, kun saa tekstiviestin, jossa pyydetään viemään työsuhdepyörä ilmaiseen vuosihuoltoon.

9. Kaikki Oulun pyöräilyn olosuhteisiin ja niiden kehittämiseen liittyvät asiat voisi koota yhteen suunnitelmaan. Suunnitelmaa selaamalla saisi helposti kokonaiskuvan siitä, millainen pyöräilykaupunki Oulu tulee olemaan tulevaisuudessa.

10. Onneksi Oulussa pyöräilyn kehittäminen on helppoa. Klikkaa itsesi osoitteeseen aloiteoululle.net ja kerro näkemyksesi. Sinne minäkin nyt suuntaan, onpahan teknisen keskuksen virkamiehillä taas tekemistä.

Oskari Huusko

Ensi viikon vieraana (viikko 19): Timo Krogerus

Kommentteja ei voi tällä hetkellä kirjoittaa, mutta voit lähettää seurantailmoituksen (trackback) omalta sivustoltasi.