Tämä blogien kirjoittaminen on outoa. Itse asiassa tämä on allekirjoittaneelle lajissaan ensimmäinen. Tästä voinette päätellä, että kirjoittaja kuuluu eri vuosituhannelle. Olen muutaman kerran ollut vihreiden ehdokkaana – huonolla menestyksellä. Kerran viime vuosituhannella valittiin vaaliteemaksi vihreiden nuorten toimesta ’ Älä äänestä käpyä’ . Näin kerran sellaisen mainoskyltin, jossa teksti vaihtui. Ensin välähti esiin tuo tunnuslause – heti perään iäkkäämmän vihreän ehdokkaan kuva. Häntä ei valittu – viesti meni perille. Minä olen koko vihreän urani ajan ollut ’vihreä käpy’. Itse asiassa kuulun edelliseen sukupolveen. Olen 60-luvun radikaaleja. Minun ei tarvinnut kokea ’vihreää uskoontuloa’. Vihreä liitto tuli minun ajatusmaailmaani ja kulki sen ohi kohti yleispuoluetta, jollaisena sitä nykyisin pidän.
Kun entinen oppilaani (Huuskon Oskari) haastoi minut tähän blogihommaan, mietin, jotta mitä sanottavaa minulla olisi nykyisille vihreille. Varmaan parasta olisi etsiä jotain alkuperäistä ja aitoa niiltä ajoilta, jolloin itse etsiydyin vaikuttamaan vihreiden joukossa. Minä todella vaikutin, olin puolueen valtuuskunnassa ja hallituksessa, kävin vuosikokouksissa, taistelin yhdessä ’susirajan vihreiden’ kanssa valtakunnallisesta tasa-arvoisuudesta puolueen sisällä, taistelin yhdessä Ulla Klötzerin kanssa Suomen EU-jäsenyyttä vastaan – nuo vuodet ovat painuneet lähtemättömästi mieleni sopukoihin, en vaihtaisi pois päivääkään. Vihreä liitto oli erilainen, se oli aito ja rohkea.
Puolueen alkuajoilta haluaisin kaivaa esiin sen, mikä vihreissä houkutti. Vielä vuosituhannen lopulle saakka puolueella oli vankka arvoperusta, johon saattoi argumenteissaan vedota joutumatta pilkan ja naurun kohteeksi. Toivoisin, että vielä nykyisinkin nuo arvot nostettaisiin vahvaksi ohjenuoraksi toiminnalle.
Vihreä arvomaailma on kiteytetty sattuvasti ns. Oulun teeseissä, jotka luotiin joskus ennen varsinaisen puolueen perustamista ( puoluehan tosiasiassa perustettiin 1980-luvun lopulla, jotta erotuttaisiin selkeästi Pentti Linkolan äärilaidan ekologeista)- Siksipä haluan käydä nuo teesit läpi sellaisena kuin ne muistan. Järjestys ei varmaankaan ole oikea, eikä sanamuotokaan ehkä ihan kohdallaan, mutta sisältö ja viesti lienee muuttumaton.
1. ’ Luonnon sietokykyä ei saa ylittää’
Tämä on ympäristöpuolueen ensimmäinen ja tärkein aarre. Ihmiskunta on jo sadan vuoden ajan ollut tilassa, jossa se luonnon vaalimisen ja hoivaamisen sijaan tuhoaa omaa elinympäristöään. Maapallon historiassa on ollut aiemminkin lajeja, jotka ovat kyenneet muuttamaan ympäröivää biodiversiteettiä, mutta ihminen on takuulla ensimmäinen, joka on onnistunut asettamaan maailmanlaajuisen biosfäärin uhan alaiseksi. Laji on kuitenkin niin tyhmä, että se tullee onnistumaan vain nisäkkäiden osalta. Toki lajeja on tuhottu laajemminkin, mutta uskon, että lopulta vain pitkäikäiset nisäkkäät ajautuvat tilanteeseen, jossa mutaatio ei ehdi johtaa uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.
Nykyisin puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta. Se on oikein, mutta puheiden sijaan olisi jo pitänyt tehdä jotain. Ilmastonmuutoksen pahin puoli on kuitenkin siinä, että se syrjäyttää keskusteluareenalta monta muuta ympäristöuhkaa. Ilmakehän otsonikato on paljon ilmaston lämpenemistä vaarallisempaa. Valtamerien ja juomaveden saastuttaminen tuhoaa elämää aivan yhtä laajasti. Kaatopaikat ovat aikapommeja ja ihmisen rakentama infrastruktuuri syrjäyttää runsaasti luonnollista elämää. Ihminen on myös muuttanut lajien geenejä aiheuttaen siten täysin ennakoimattomia kehityskulkuja. Puhtaan juomaveden väheneminen saastumisen seurauksena on hirvittävä ongelma. Tulemme pian elämään maailmassa (jos emme jo nyt elä), jossa saastunut juomavesi tappaa enemmän ihmisiä kuin sodat yhteensä – jopa enemmän kuin ravinnon puute. Huomion kääntyminen yksinomaan ilmastonmuutoksen torjumiseen vie resursseja muiden – paljon huolestuttavampien – asioiden korjaamisesta.
Tämän kaiken ihmislaji tekee suunnattomassa ahneudessaan. Nykyisin elävät sukupolvet eivät osaa ajatella omaa aikaansa pidemmälle. Tunnuslauseina ovat :’ Meille kaikki, ja muille ei mitään!’ ja ’ Kaverille (omille jälkeläisille) ei jätetä!’ Nykyisellä tekniikalla kyettäisiin kyllä takaamaan jokseenkin ihmisarvoinen elämä kaikille lajikumppaneille siten, että myös muille lajeille jätettäisiin oma reviirinsä. Mutta näin ei tehdä. Kehittyneiden maiden ihmisen on saatava kaikki mahdolliset turhuudet ja hömpötykset, vaikka järki sanoo, ettei tämä ole mahdollista.
Tuo ahneus ei johdu yksilön himosta. Takana on järjestelmän luoma hillitön taloudellisen voiton tavoittelu. Maailmantalous perustuu kiihtyvälle kulutuksen kasvulle. Kulutus on luonnonvarojen hyväksikäyttöä. Kapitalisti ei saa voittoa, jos kulutus ei kasva. Työläinen ei saa työtä, jos kulutus ei kasva. Yhteiskunnalla ei ole varaa sosiaaliturvaan, jos kulutus ei kasva. Kallista terveydenhuoltoa ei voida ylläpitää, jos kulutus ei kasva.
Tämä kulutuskierre on nyt kokenut pienen kolauksen reaalikapitalismin romahduksen myötä. Tietenkin lama kauhistuttaa, mutta ympäristöihmisenä toivoisi, että se kykenisi antamaan pienen hengitystauon jatkuvan raiskaamisen kohteena olevalle luonnolle. Valtioiden poliittinen ja taloudellinen johto pyrkii nyt kuumeisesti etsimään keinoja tuon kasvukierteisen oravanpyörän uudelleen käynnistämiseksi.
Tässä tilanteessa vihreiden tulisi etsiä uusia ratkaisuja. Tavoitteeksi tulisi asettaa ’vihreä kasvu’ – olotila, jossa taloudellista kasvua sallittaisiin vain siinä mitassa, minkä luonnonvarojen uusiutuminen ja teknologian kehittyminen yhdessä asettavat – ’ Luonnon sietokykyä ei saa ylittää!’.
En malta tässä yhteydessä olla sivuamatta sikainfluenssaa. Minun maailmassani nuo virukset ovat antibiootteja. Maa – äiti yrittää puhdistaa pinnallaan riehuvan bakteeripopulaation siedettäviin rajoihin. Ihmisestä on tullut luonnon vihollinen – olisi syytä aloittaa rauhanneuvottelut välittömästi. Jos sikainfluenssa ei toimi, keksii luonto uuden lääkkeen.
2. Ihmisen sietokykyä ei saa ylittää
Toinen teesi liittyy ihmiseen. Maailmassa elää noin 6,5 miljardia ihmislajin jäsentä. Jos ajattelisimme asiaa puhtaan ekologian kannalta, tulisi tuo populaatio rajoittaa jokseenkin kymmenesosaan. Mutta me olemme hu8manisteja. On hyväksyttävä periaate, että jokaisella ihmisyksilöllä on yksilöksi tulonsa jälkeen oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tämä tulisi asettaa kaikkien maapallolla toimivien älyllisten olioiden keskeiseksi periaatteeksi.
Nykyisin noin miljardi ihmistä menee päivittäin nukkumaan nälkäisinä. Tämän blogin kirjoittamisen aikana kuolee jokseenkin yksi oulullinen alle kouluikäisiä nälkään ja siitä seuranneisiin puutostauteihin. Viljan polttaminen polttoaineeksi ja viljelysmaiden muuttaminen biopolttoaineiden tuotantoalueeksi ovat aiheuttaneet ruuan hinnan rajun kohoamisen maailmanmarkkinoilla. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että spekulantit ja keinottelijat nostavat viljaerien hintaa voiton saamiseksi.
Myös vihreät ovat olleet ajamassa ja tukemassa tätä kehitystä vaatimalla polttonesteiden koostumuksen muuttamista. Se on tietenkin helppo tie – liikennemäärien rajaamisen vaatiminen veisi ääniä seuraavissa vaaleissa. Mutta kun se nyt vain on niin, että autoilua on rajoitettava, jos haluamme säilyttää maapallon lajillemme elinkelpoisena. Pellot viljalle!
Suomi hankkii yli 600 miljoonalla uusia ohjuksia. Sotatarvikkeisiin rahaa löytyy aina. Mutta miten suu pantaisiin, jos joku vaatisi tuon summan vanhusten hoitoon, lääkäritilanteen parantamiseen syrjäalueilla, koulujen ja päivähoidon parantamiseen. Vihreät ovat hallituksessa! Hallitus panee rahaa aseisiin ihmisten sijaan. Suomen mittakaavassa ihmisen sietokyvyn ylittämiskielto koskee ennen kaikkea vanhusten, vammaisten ja yhteiskunnan vähäosaisten kohtelua. Se edellyttää oikeudenmukaisuutta tulonjakoon ja tukipolitiikkaan sekä palvelujen järjestämiseen. Käsi sydämellä – muistammeko me aina tämän!
3. On otettava huomioon päätösten pitkäaikaisvaikutukset
Kaikkein tärkein pitkäaikaisvaikutus on ympäristövaikutus. Päätöksiä tehtäessä on aina kyettävä näkemään se, miten ne tulevat vaikuttamaan ihmisten elinympäristön kehittymiseen. Ydinvoima on yksi esimerkki. Nykytekniikalla sähkön tuottaminen ydinvoimalla on jokseenkin turvallista (Hui kauhea! Minäkö tuon kirjoitin?), mutta jätteen käsittelyyn ei ole vielä keksitty muuta tehokasta tapaa kuin muuttaa se ydinaseiksi. Ydinjäte saastuttaa potentiaalisesti jopa miljoonien vuosien kuluttua.
Mutta ympäristövaikutukset jäävät huomioimatta myös pienemmän mittakaavan asioissa. Kerronpa esimerkin. Kainuussa laitettiin pari vuotta sitten kiinni kaksi terveysasemaa pienillä paikkakunnilla. Päätöksen seurauksena ihmiset joutuvat hakemaan terveyspalvelut 50-100 km:n päästä. Julkisia kulkuvälineitä ei ole siinä määrin, että niitä voisi käyttää. Tuolla päätöksellä aiheutettuun ihan luotettavien laskelmien mukaan noin 1,3 miljoonan euron vuotuiset matkakustannukset alueen asukkaille ja Kelalle. Mutta se ei ole asian pahin puoli – samalla aiheutettiin jopa miljoonan kilometrin autoilutarve vuosittain joko omalla autolla, taksilla tai ambulanssilla. Kilometrimäärä vastaa suunnilleen 60 -100 kuution öljynkulutuksen lisääntymisen vuosittain alueella, jossa asuu vain muutama tuhat ihmistä.
4. Laskuja ei saa jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi
Vaikka valtio ja kunnat velkaantuvatkin tämän laman seurauksena nopeasti, en ymmärrä tätä teesiä taloudellisena. Raha on pelkästään ihmisen keksimä vaihdonväline. Todellinen velkaantuminen tapahtuu luonnonvarojen ja luonnon sietokyvyn suuntaan. Nykyisin elävät sukupolvet kuppaavat Äiti-maan verettömäksi. Mitä jää lapsillemme ja lastenlapsillemme?
Meidän (ainakin vihreästi ajattelevien) tulisi tempautua välittömästi irti omaan napaan tuijottamisesta ja oppia ymmärtämään ja näkemään asioita myös muiden kannalta. Haluammeko me tuleville sukupolville elinkelpoisen elinympäristön vai pilaammeko sen. Haluammeko lastenlapsiltamme peräämme kirouksia ja syytöksiä vai kiitoksia.
Minulle on opetettu pienestä pitäen, että tätä maata ei ole annettu sukupolvellemme omaksi – se on vain lainaa, joka meidän on maksettava jälkeläisillemme mieluummin korkojen kanssa. Nyt valitettavasti on käynyt niin, että pääoma on kaluttu jokseenkin olemattomiin. Talouslama ei ole pahin uhka – ympäristölama on vieläkin hirvittävämpi. Ihminen voi elää jopa ilman rahaa, mutta ei ilman vettä, ruokaa ja hengitysilmaa.
Henkilökohtaisesti nämä uhkatekijät eivät kovin suuresti tule vaikuttamaan elämääni. Sairastan jokseenkin jokaista kuviteltavissa olevaa kansantautia. Elinkaari alkaa olla lopuillaan jo vuosimääränkin perusteella. ’Parasta ennen’ – päiväys on jo kaukana takana ja ’Viimeinen käyttöpäivä’ lähestyy. Toivottavasti lukijoiden joukossa on joku, johon nuoli sattuu. Luonto toivottaa tervetulleeksi jokaisen taistelijan.
Toivon, että Oulun teesit nostetaan jälleen kerran vihreän liikkeen arvoperustaksi.
Thermopylain solassa Ateenan lähellä on kivipaasi, johon on kirjoitettu jokseenkin vapaasti suomentaen sanat:
” Vieras! Spartaan vie tää viesti!
Me uinumme tässä, noudattain
käskyjä maan lakien”
Paasi on pystytetty paikalla kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten kuolleiden 300 spartalaisen sotilaan muistoksi. He onnistuivat pidättelemään ylivoimaista persialaisarmeijaa niin kauan, että kreikkalaiset ehtivät järjestäytyä ja lopulta torjua ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen. Luonnonsuojelu on verrattavissa Thermopylain taisteluun. Me tiedämme, että päälle käyvää vihollista (saastuminen) ei voi pysäyttää. Meidän tulee kuitenkin yrittää viivyttää vihollista niin kauan, että tekniikan kehittyminen ehtisi luoda keinot, joilla edes osa ihmiskunnasta selviytyisi.
Timo Krogerus
Uunimiehentie 3 B 20
88200 Otanmäki
puh 044-5553887
email. timo.krogerus(at)elisanet.fi