Olen nyt toiminut kohta kymmenen kuukautta Oulun kaupungin teknisen lautakunnan jäsenenä ja tulin siihen tulokseen, että parasta pysytellä sillä sektorilla, jota ehkä jo vähän hallitsee. Todettakoon, että oppimisprosessina kulunut vuosi on ollut uskomaton kokemus, ja enpä olisi vuosi sitten arvannut kunnallisvaalityötä tehdessäni mihin kaikkeen päädyn.
Osallistuin syyskuun viimeisenä päivänä Oulun teknisen keskuksen järjestämään kaupunkisuunnitteluseminaariin. Seminaarin mielenkiintoisinta antia olivat Helsingin YTV:n tietopalvelujohtaja, Irma Karjalaisen esitys järkevästi eheytyvästä kaupungista sekä paikallisten kaupunginvaltuutettujen voimin järjestetty paneelikeskustelu Oulun kaupunkirakenteen kehittämisestä. Mielenkiintoni kohdistui kuitenkin näissä esityksissä hieman eri asioihin, joista tässä ajattelin vähän tarkemmin kertoa.
Irma Karjalaisen esitys liikkui enimmäkseen pääkaupunkiseudulla, mutta monet keskeiset ajatukset olisivat sellaisenaan sovellettavissa Oulun seudulla, ja mikä parasta monet näistä olivat kuin vihreiden ohjelmista kaivettuja. Esityksessä sivuttiin mm. Helsingin seudun suosituksi muodostunutta uutta poikittaista bussilinjaa ja erittäin pitkälle vietyjä raideliikennesuunnitelmia. Onhan selvää, että käyttäjämäärät pääkaupunkiseudulla ovat eri luokkaa kuin täällä Oulussa, mutta siitä huolimatta monet näistäkään suunnitelmista eivät olleet tarkoitettu toteutettaviksi tänään, vaan lähimpien kymmenien vuosien aikana. Mielenkiinnolla odotankin, mitä lähiviikkoina julkistettava Oulun seudun raideliikenteen esiselvitys tuo tullessaan, ja onko meillä rohkeutta katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja lähteä tekemään tärkeitä ratkaisuja yksityisautoilun vähentämiseksi.
Karjalaisen esityksen loppupuoli liikkui Euroopan kaupungeissa, jotka ovat asettaneet kovat tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Samalla kävi ilmi, että esimerkiksi Oululla ei ole tällaista tavoitetta ollenkaan, vaikkakin varsin kattava ilmastostrategia on laadittuna. Monta erittäin vihreää kaupunkia tuli esille tutusta Freiburgista lähtien, toisaalta myös epäonnistuneita yrityksiä unohtamatta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kun Oulussa joitakin aikoja sitten pohdittiin robottiratkaisua autojen parkkitaloksi, on Utrechtissa Hollannissa suunnitteilla automatisoitu pysäköintihalli sadalletuhannelle polkupyörälle. Huomasin hymyileväni kuunnellessani esitystä, mutta samalla päässäni heräsi kysymys: ”Mistä saisimme näin viisaita ihmisiä myös tänne Pohjois-Suomeen viranhaltijoiksi?”. Saman efektin koin alkukesän InnoUrba – kaupunkisuunnittelukonferenssissa, kun arkkitehti Rie Øhlenschlæger kertoi (muistaakseni) tanskalaisesta kaupungista, jossa etukäteen suuresti täysin autotonta kaupunginosaa vastustaneet asukkaat eivät vaihtaisi sitä mistään hinnasta entiseen jonkin aikaa päätöstä sulateltuaan.
Mainitsemieni henkilöiden esitykset löytyvät osoitteista:
http://www.ouka.fi/tekninen/kaavoitus/kaupunkisuunnitteluseminaari.html ja
http://www.ouka.fi/tekninen/innourba/final_conference/index.htm
Kun yllämainitut asiat liittyvät suuriin linjoihin ja rohkeuteen tehdä pitkän aikavälin kestäviä suunnitelmia, seminaarin paneelikeskustelu keskittyi yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi lähipalveluihin ja bussilipun hintaan. Ottamatta tässä kantaa itse paneelissa esitettyihin kysymyksiin, kiinnitin huomioni lähinnä siihen, että yksittäisen valtuutetun on erittäin vaikea tietää mikä on näissä yksittäisissä kysymyksissä mahdollista ja kaupungin päätettävissä ja mitä monia asioita päätöksiin liittyy, jotka viimekädessä tulevat valtuuston esityslistalle päätettäväksi. Tämän vuoksi ei voi liikaa korostaa toimivaa yhteyttä vihreiden lauta- ja johtokuntien jäsenten ja kaupunginvaltuutettujen välillä. Oulussa vihreiden tilanne on erittäin onnekas, koska meillä on lähes kaikissa päätöksentekoelimissä vähintään yksi edustaja, joka voi jakaa tietämystään valmistelusta ja päätöksenteosta. Voi vain kauhunsekaisin tuntein ajatella esimerkiksi Kempeleestä kuuluneita uutisia virkamiesvetoisesta päätöksenteosta, jossa luottamushenkilöt otetaan mukaan vasta viime metreillä, jos silloinkaan.
Koska päätökset Oulun keskustaan rakennettavista kalliotiloista kulminoituvat tämän vuoden loppuun, on ehkä lopuksi syytä mainita muutama asia tästä hankkeesta, joka vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassa koko seudun kehitykseen. Kalliotilahankkeessa myrskyn keskus on jo siirtynyt teknisen lautakunnan kokouksista rakennustoimikunnan, kaupunginhallituksen ja valtuuston yläpuolelle. Pääosa lautakuntatason isoista päätöksistä on jo tehty paljon ennen minun aikaani, mutta joitakin isompia asioita on myös tälle vuodelle sattunut. Lautakunnan linjaukset ovat näemmä ns. kiveen hakattuja jo aikaisempina vuosina, joten vaikeaahan tätä junaa on ollut raiteiltaan kammeta. Juna käynee tässä asiassa vertauksena ainoastaan siksi, että tämä juna kulkee lujaa, mutta kiskot saattavat pettää alta. Kaatuipa hanke omaan mahdottomuuteensa tai ei, johonkin suuntaan on viimein lähdettävä. Tästä asiasta on mielestäni käytävä vielä kerran asiallinen ja avoin keskustelu, jossa otetaan kaikki erilaiset näkökannat huomioon.
Otto Simola
Varavaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen
Oulu
Ensi viikon vieraana (viikko 43) Juha Tiensyrjä