Oulu on nuorten kaupunki. Monipuoliset opiskelumahdollisuudet ja lähialueita laajempi työtarjonta ovat luoneet kaupungista erityisesti nuorten suosiman kasvukeskuksen. Oululaisten keski-ikä oli vuoden alussa 36,8 vuotta. Nuorten osuus kaupungin päättävissä elimissä ei kuitenkaan ole suhteessa heidän osuuteensa kaupungin asukasluvusta. Oulun kaupunginvaltuutettujen keski-ikä oli viime valtuustokaudella yli kymmenen vuotta kaupunkilaisten keski-ikää korkeampi.
Nuorten ääni ei siis kuulu päätöksenteossa oikeassa suhteessa. Voidaan toki kysyä, pitäisikö sen edes kuulua. Nuoriahan ei tunnetusti vaikuttaminen kiinnosta; he viettävät aikaansa Facebookissa, väkivaltaisten konsolipelien ääressä tai rellestämässä haalarit päässä ja humalassa kaupungilla.
Kyseenalaistan tämän vallitsevan käsityksen. Osallistuin syyslomaviikkoni alussa Helsingissä Allianssin järjestämään kansalliseen nuorisokonventtiin, johon otti osaa seitsemisenkymmentä nuorta eri puolilta Suomea reilun kymmenen vuoden ikähaitarilla. Konventissa käytiin aktiivisia ja valistuneita poliittisia keskusteluja, jotka eivät rajoittuneet pelkästään nuoria koskeviin asioihin. Olin ylpeä, en pelkästään niistä näkemyksistä, joita nuorilla oli, vaan myös heidän innostaan vaikuttaa.
Konventin aikana koin ahaa-elämyksen. Nuorilta ei puutu kiinnostusta tai näkemystä vaikuttamiseen, vaan keinot siihen.
Suurin osa lukioikäisistä ei saa äänestää, ja harva nuori pystyy kaupunginvaltuutetuksi vanhempien ajaessa edelle kokemuksellaan. Nuorilta puuttuu kokemus politiikan keinoista ja tieto siitä, miten ja milloin päätöksiin voi vaikuttaa. Oulussa toimii alueellisia nuorten ryhmiä, mutta nuorille itselleen niiden toiminta näyttäytyy usein kosmeettisena: järjestelmän avulla voidaan osoittaa, että nyt nuoriakin on kuultu. Kuultu ehkä, mutta entäpä kuunneltu?
Alueelliset ryhmät tarjoavat vaikutuskanavan alle 18-vuotiaille, ja kaupungin nuorisotoimikin keskittyy pääasiassa heihin, mutta nuorisolain mukaan nuori on jokainen alle kolmikymppinen. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla on toki omat ylioppilas- ja opiskelijakuntansa, joista nuorten kaupunginvaltuutettujen vähäisyys tekee korkea-asteen opiskelijoiden ensisijaisen poliittisen vaikutuskanavan. Kuitenkin niiden näkökulma on useimmiten niin kapea, ettei kunnallispoliittisille asioille juuri jää sijaa niiden toiminnassa.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta nuorten ääni saataisiin paremmin kuuluviin? Voimme toki katsoa nuoria ja todeta, että on oma vikamme, kun emme tunne poliittisia vaikutuskanavia tai äänestä nuoria valtuutetuiksi. Tai sitten voimme lisätä yhteistyötä ja todellista vuoropuhelua rakentamalla foorumin, joka yhdistää niin nuoret kuin kaupungin päätöksentekijät – kaiken ikäiset – saman pöydän ääreen. Ehkä silloin nuorten ääni saadaan kuulumaan tässä kaupungissa edes hieman oikeammassa suhteessa.
Merja Kähkönen
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden opiskelijavaltuuskunnan jäsen ja ylioppilaskuntapoliitikko
Oulu
Ensi viikon vieraana (viikko 45) Salla Kangas