Eduskunta hyväksyi joulukuun alussa lain uudeksi pitkäaikaissäästämiseksi. Voidaan puhua vapaaehtoisesta eläkemaksusta, joka aikaisemmin oli mahdollista vain eläkevakuutuksena. Kummatkin ovat verohelpotuksin tuettuja säästämismuotoja, joissa vastuu on pääsääntöisesti rahojensa sijoittajalla.
Lain mukaan palvelutuottajan on ennen säästämissopimuksen tarjoamista hankittava riittävät tiedot säästäjän sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä. Lisäksi on hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekoa annettava perustiedot palveluntarjoajasta sekä riittävät ja olennaiset tiedot sopimuksesta, jotta säästäjä voi luotettavasti arvioida palveluntarjoajaa, sopimusta ja erityisesti sopimukseen liittyviä riskejä. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota säästämissopimukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden kannalta olennaisiin seikkoihin, ottaen erityisesti huomioon säästäjän aikaisempi sijoituskokemus ja -tietämys sekä sijoituskohteisiin liittyvät riskit.
Veroporkkanalla luodaan valtaisat markkinat palveluntarjoajille, joiden salkunhoitotaksat jäävät laissa määrittelemättä. Tässä voidaan verrata sähkönsiirtomaksua, joka määrätään vain kohtuullista voittoa tuottavaksi. Ajankohta laille on mielenkiintoinen. Olemme juuri saaneet tietoomme Mermaid-joukkovelkakirjojen satojen miljoonien tappiot, erään yksityisen tanssiopettajan miljoonamenetyksen ja vuoden 2008 sijoitusrahastojen koko arvonalennuksen, joka oli 13 miljardia euroa. Salkunhoitomaksut pyörivät kuitenkin koko ajan.
Haastelin erään suuren kotimaisen yhtiön sijoitusneuvojan kanssa näistä vapaaehtoisista eläkemaksuista. Sanoi, että he eivät ole avaamassa ollenkaan ns. PS-tilejä, koska ne ovat asiakkaille kallis riski. Lakiin tehtiin sijoitusyhtiön vaihtomahdollisuus, mutta aina käyttäessään tuota mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa joutuu sijoittaja maksamaan paljon ylimääräistä.
Mahdollinen ennenaikainen kuolemantapaus vie rahoista suuremman osan verottajalle kuin tilanteessa, jossa sijoittaja itse pääsee nostamaan säästönsä.
Nostoaikaa ei voi valita, vaan se ajoittuu kymmeneksi vuodeksi eläkkeelle jäämisestä riippumatta sen hetkisistä kursseista ja tuo kymmenvuotisjakso on vähän kaksipiippuinen juttu. Nimittäin juuri tuossa elämänvaiheessa ihminen on yleensä kohtuullisen viriili ja voi alkaa liian kiivas nautintoaika. Thaimaa, Indonesia, ökyauto… Voi, kun ne rahat menisivät vaikkapa kotimaiseen palvelutarjontaan!
Olen aina pitänyt tätä sijoitusilmiötä eräänlaisena rahantekona tyhjästä. Omalta osaltani en liity pitkäaikaissäästäjäksi ja on syytä kysyä muiltakin mahdollista kurssien nousua odottavilta, että onko kenelläkään teistä syytä ryhtyä moiseen? Pääomaturvattuja sijoituksia markkinoillamme ei nimittäin ole. Niitä eivät ole ns. ekologiset-rahastotkaan, mutta jos jonnekin….
Aimo Piirainen
Ylivieska
Ensi viikon vieraana (viikko 10)