Julkaistu Kalevassa 30.3.

Me poliitikot puhumme paljon yhteiskuntamme viheliäisistä ongelmista (wicked problems), kuten ilmastonmuutoksesta, väestön ikääntymisestä ja työn muutoksesta. Tarjoilemme ratkaisuiksi järkeviltä kuulostavia uudistuksia ja malleja.

Väitän kuitenkin, ettei meillä politiikoilla ole kykyä vastata viheliäisiin ongelmiin, jotka monimutkaisuudessaan ja arvaamattomuudessaan väistelevät yksinkertaisia ratkaisuja. Oikeastaan politiikka on osa näiden ongelmien vyyhtiä.

Parhaat vastaukset viheliäisiin ongelmiin – tai edes ymmärrys näiden ongelmien luonteesta – syntyvät tutkimuksen sekä vuorovaikutteisen yhteiskehittämisen kautta. Päättäjien rooli yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisussa on nojata päätöksissä tutkittuun tietoon ja panostaa euroja uuden ymmärryksen ja ratkaisujen syntyyn.

Panostus tutkimukseen tuottaa moninkertaisesti. EU:n jäsenmaissa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen lisäys 1 prosentilla bruttokansantuotteesta on lisännyt bruttokansantuotteen kehitystä 2,2 prosentilla. Tutkitun tiedon hyödyntäminen tuottaa myös vaikeammin mitattavia mutta sitäkin arvokkaampia asioita: sivistystä ja hyvinvointia.

Voimme edistää tutkimusta ja uusien ratkaisujen löytymistä antamalla tutkijoille rauhan tehdä pitkäjänteistä tieteellistä työtä. Korkeakoulujen rahoitusmallien muuttelua pitää vähentää. Tutkimuksen ennustettavaa ja pitkäaikaista rahoitusta on vahvistettava suhteessa lyhyisiin hankkeisiin.

Lisäksi korkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yrityksille suunnattu tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus on nostettava 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Näillä teoilla tutkittu tieto saadaan muutettua uusiksi keksinnöiksi, käytännöiksi ja vastauksiksi haasteisiin, joita me poliitikot kovasti haluamme ratkoa.

Jaana Isohätälä
Kaupunginvaltuutettu, oppimisen tutkijKansanedustajaehdokas (vihr.)
Oulu

%d bloggaajaa tykkää tästä: