Julkaistu 16.1.2022 Mun Oulu
Nuorten mielenterveyskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan toimivia, joustavia ja nuorten arjessa mukana olevia ratkaisuja eri hyvinvointialueilla. Nuoruus ikävaiheena on samanlainen oltiinpa sitten Kuusamossa tai Oulussa. Nuorilla on ollut ahdistuneisuutta, masennusta ja muita mielenterveyden haasteita ennen pandemiaakin. Peruskoulusta on tipahtanut eri vuosina 4000-6000 nuorta, mitä on yritetty paikata oppivelvollisuus ulottamisella 18-vuotiaisiin saakka. Pandemian aikana oppimisvajetta on syntynyt ja on syntymässä ikäluokkia, joiden lapsuutta kuvaavat parhaiten koronauutiset. Nuoruus kehitysvaiheena on totuttu ajattelemaan unelmia ja nopeasti vaihtuvia tulevaisuudenkuvia sisältävänä vaiheena, nyt kuitenkin osaa nuorten ajattelussa leimaa pessimismi ja näköalattomuus.
Nuorten asioiden hoitaminen hyvinvointialueilla ei saa hautautua muiden asioiden alle. Päätöksenteossa mielenterveysvaikutusten arviointi pitäisi ottaa mukaan päätöksentekoon samalla tavalla kuin jo nyt tehdään lapsivaikutusten arvioinnin kohdalla. Muillakin kuin mielenterveyteen liittyvillä ratkaisuilla on iso merkitys nuorten hyvinvoinnin rakentumisessa. Hyvinvointialueilla pyritään terveyserojen kaventamiseen myös koko väestön hyvinvoinnin lisäämiseen.
Nuorten mielenterveyttävoi käytännössä tukea perheille suunnattujen palvelukokonaisuuksien avulla (perheiden palveluohjaus virtuaalisissa perhekeskuksissa), opintososiaaliturvaan liittyvillä ratkaisuilla, nuorille sopivien digitaalisten palvelujen avulla, jo olemassa olevien lapsi- ja nuoriso- ja perhejärjestöjen osaamista hyödyntämällä. Väestön mielenterveystaitoja olisi tarpeen vahvistaa esim. Mielenterveyden ensiapu-koulutusten avulla. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluilla pystytään jo nyt auttamaan kattavasti nuoria, koulupsykologien ja koulukuraattorien asiakasmäärien mitoituksen muuttuessa asiakasystävällisemmäksi jatkossa.
Ennaltaehkäisevän työn lisäksi hyvinvointialueille tulevaan hoitotakuuseen pitäisi sisällyttää terapiatakuu, jossa mielenterveysongelmista kärsiville taataan joko terapiatyyppiset palvelut tai psykososiaalinen tuki neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioimisesta.
Jatkossa kunnan sivistyspalvelujen, kuntien tekemän ennaltaehkäisevän työn sekä hyvinvointialueiden alueellisten mallien pitäisi muodostaa toimiva nuorten palvelujen kokonaisuus oli sitten kyseessä mielenterveys, sosiaalinen kuntoutus tai opintopolkujen ja ammattiurien luominen. Palvelujen pirstoneisuus ei saa estää nuorta saamasta tarvitsemaansa apua yhdeltä luukulta niin, että palvelut tulisivat nuoren luo eikä päinvastoin.
Nuorilla itsellään on myös keinoja lisätä paitsi omaa myös yhteisöjensä resilienssiä, joustavaa selviytymiskykyä muuttuvissa olosuhteissa. Nuoret pohtivat luonnostaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen liittyviä asioita, mikä itsessään pitäisi huomioida voimavarana. Nuorten demokratiataitoja voi kehittää muussakin kuin nuorisovaltuustotyössä. Tulevilla hyvinvointialueilla on vielä paljon tehtävää nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä.
Laila Vainio (vihr.)
terveyskeskuspsykologi
kognitiivinen psykoterapeutti