Terveiset eduskunnasta!
Viime aikoina eduskunnassa on paljon ollut esillä luonto. Raamit tälle keskustelulle on luonut tietysti EU:n ennallistamisasetus ja opposition asetuksesta tekemä välikysymys. Mutta on viime viikkoina puhuttu myös muun muassa saimaannorppien ja susien suojelusta sekä uhanalaisten lajien metsästyksestä.
Kun eduskunnan keskusteluja luontoaiheen ympäriltä kuuntelee, on se parasta perustelua sille, että vihreitä tässä maassa totisesti tarvitaan. Tuskin milloinkaan valtaosa eduskunnasta puhuu suomalaisesta luonnonsuojelusta yhtä kauniisti kuin silloin, kun sillä voi yrittää vastustaa kansainvälisiä luonnonsuojelutoimia. Sitten kun puhutaan kansallisista luonnonsuojelutoimista, valtaosa kansanedustajista ja eduskuntapuolueista on valmis esimerkiksi helpottamaan uhanalaisten lajien metsästystä. Sanat ja teot ovat luonnon suhteen vahvasti ristiriidassa.
Ennallistamiskeskustelussa on valitettavan usein ollut hukassa kaksi keskeistä ajatusta: Suomi on toistuvasti epäonnistunut luontokadon torjunnassa ja toisaalta luonnontilan parantaminen tuo meille myös valtavasti hyötyjä.
Keskustelu on keskittynyt paljon metsien ympärille. Suomalaisen metsäteollisuuden kuolemaa on manattu, mikäli Suomi alkaisi toteuttaa ennallistamisasetusta. Suomalainen metsäteollisuus ei todellisuudessa ole kuolemassa, mutta onhan selvää, että metsienkäytön tapojen on kehityttävä. Luonto on huomioitava paremmin. Ja se on myös metsäteollisuuden etu. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä. Suojelun lisääminen ja jatkuva kasvatus parantavat metsien monimuotoisuutta, mikä lisää sietokykyä tuholaisia vastaan. Hyönteistuhojen merkittävä riskitekijä on avohakkuu, joita vähentämällä varaudutaan paremmin.
Metsistä puhuttaessa unohtuu, että suurin osa ennallistamisasetuksesta koskee ihan muuta luontoa kuin metsiä. Esimerkiksi vesistöjä. Olen useasti pohdiskellut ja toivonut, että ennallistamisasetus voisi tuoda lisäpontta aivan liian pitkään laahanneseen vaelluskalojen elvyttämiseen. Toimivien ohitusuomien rakentaminen padottuihin jokiin olisi yksi erinomainen asia, joka ennallistamisesta voisi seurata. Lohi hyppäisi taas vastavirtaan paikoissa, joissa sen on viimeksi nähnyt isovanhempieni sukupolvi.
Toinen isosti esillä ollut asia on tietysti saamelaiskäräjälaki. Toimikunta valmisteli muutosta tällä vaalikaudella ja olin itse tuossa työssä mukana. Toimikunta sai esityksensä valmiiksi jo viime vuoden keväänä. Sen jälkeen asia on seissyt hallituksessa. Mutta nyt näyttää, että esitys saadaan vielä viime hetkellä toivottavasti eduskunnan käsittelyyn.
Saamelaiskäräjälaista on viime aikoina käyty paljon keskustelua ja asia vaikuttaa monimutkaiselta. Asia on lopulta mielestäni aika yksinkertainen: saamelaisilla on kansainvälisesti ja perustuslaissa turvattu oikeus ylläpitää ja vaalia omaa kulttuuriaan. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa myös muiden kuin saamelaisten pääsyn saamelaisten päätöksentekoelimeen, saamelaiskäräjille. Jotta alkuperäiskansa, saamelaiset, voi itse päättää omasta tulevaisuudestaan, täytyy varmistaa, että päätösvalta heitä koskevissa asioissa on heillä itsellään. Suomi on saanut YK:n toimielimiltä lukuisia huomautuksia siitä, että saamelaisten oikeudet eivät nykytilassa toteudu. Nyt esillä oleva saamelaiskäräjälain esitys korjaa nuo puutteet ja turvaa saamelaisten itsehallinnon.
Korjaamaton laki on Suomelle myös raskas kansainvälinen mainehaitta.
Tämän vaalikauden viime ajat ovat tärkeitä ja jännittäviä. Nyt on aika tehdä vielä tärkeitä päätöksiä, esimerkiksi luonnon ja saamelaisten puolesta.
Terveisin
Kansanedustaja Jenni Pitko
044 5570263