Suomen karmeat luvut erityisesti nuorten huumekuolleisuudessa ovat nostaneet päihdepolitiikan jälleen keskusteluun. Keskustelu on edelleen hyvin jakavaa, ja erimielisyydet kärjistyvät näkyvimmin kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta.
Nykyisellä rangaistuksiin perustuvalla lainsäädännöllä on yksilön elämänpolkuun vaikuttavien tekijöiden lisäksi laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Merkittävä vaikutus on huumausaineita käyttävän henkilön leimautuminen sekä hoidon ja viranomaisten välttely, joka johtaa kasaantuviin sosiaalisiin ja terveydellisiin haittoihin.
Yksittäisestä kokeilusta poliisin rekisteriin merkinnän saavan nuoren tulevaisuuden näkymät voivat heikentyä kohtuuttomasti. Päihdesairaan puolestaan on vaikea saada somaattista ja psykiatrista hoitoa. Jopa päihdehoitoa ja siihen pääsyä rajataan erilaisin ehdoin. Rangaistuksen pelko voi estää avun hälyttämisen yliannostustilanteissa, mikä johtaa pahimmillaan kuolemiin.
Päihteisiin liittyvä rikollisuus on usein sidoksissa käytön laittomuuteen. Käytöstä rangaistaessa oikeuslaitoksen, poliisin ja vankeinhoidon resurssit kohdistuvat tehottomasti. Samalla syrjäytymiskierteeseen päätyvän yksilön heikentyneet opiskelu- ja työmarkkinanäkymät syövät verokertymääkin.
Ajatus rangaistusten pelotevaikutuksesta ei vastaa todellisuutta, ja varsinkin 2000-luvulla huumausaineiden käyttö on lisääntynyt. On myös hyvä muistaa, että yleisimmin ja eniten haittoja aiheuttavat päihteet ovat edelleen tupakka ja alkoholi. Tältä osin päihdepolitiikka on syvästi kaksinaismoralistista.
Suomen uusi päihde- ja riippuvuusstrategia painottaa päihteitä käyttävien, riippuvuushaittoja kokevien ja päihdepalvelujen piirissä olevien sekä heidän läheistensä oikeuksien vahvistamista. Käyttäjien rankaiseminen on ristiriidassa tämän kanssa. Maailman terveysjärjestö WHO ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Suomessa ovatkin esittäneet rangaistuksista luopumista. Tähän ovat yhtyneet myös useat oikeusoppineet.
Ongelma ei siis ole, ettei meillä olisi tutkimustietoa, vaan se, että tutkimustieto jätetään huomioimatta. Rangaistuksiin perustuvaa politiikkaa puolustetaan uskomuksilla ja mielikuvilla. Se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja käy kalliiksi.
Parempiakin ratkaisuja on. Ratkaiseva askel on huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen.
Samalla on parannettava hoidon saatavuutta niin matalan kynnyksen palveluissa, avohoidossa kuin laitoshoidossa ja korvaushoidossa. Käyttöhuonekokeilut on saatava heti kokeiluun. Päihderiippuvaisten vankien mahdollisuuksia suorittaa tuomionsa päihdehoidossa on syytä laajentaa. Päihdetyön erityis- ja perusosaamiseen on panostettava, ja päihdetyön painoarvoa ja osaamista on lisättävä sosiaalihuollossa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.
Suomalainen päihdepolitiikka tarvitsee siis remontin ja humaanimman, tietoon pohjaavan suunnan.
Aki Heiskanen
Kansanedustajaehdokas
Hailuoto
Atte Harjanne
Kansanedustaja
Helsinki
Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevassa 19.1.2023