Kunnallisverolla on huono veropohja etenkin maaseudulla. Pienituloiset ja pääomatuloilla elävät eivät maksa kunnallisveroa, ja keskituloisetkin vain osittain. Veroa ei makseta alle 17 000 euron vuosipalkalla ja 30 000 euron kohdalla se on vasta alle 12 prosenttia.
Suomessa on alueita, joilla vain runsaat puolet verovelvollisista maksaa kunnallisveroa. Niinpä vaikka veroprosentti olisi siellä 40, ei siitä montaa ropoa kunnalle kertyisi.
Ongelma ratkeaa ottamalla käyttöön ansiotuloverotuksen yhteisasteikko. Kunnan verokertymä kytkeytyisi irti sen asukkaiden maksamasta kunnallisverosta, jolloin vero eri tulotasoilla voitaisiin säätää reiluuden mukaan, kuntakohtaisen rahapulan sijaan.
Yhteisasteikko sisältäisi valtion, kunnan ja alueen tuloverot, Yle-veron sekä sairausvakuutusmaksut. Siihen sisältyisivät myös neljä suurta vähennystä, eli perusvähennys, ansiotulovähennys, tulonhankkimisvähennys ja työtulovähennys. Melkein kymmenen erillistä asteikkoa korvautuisi yhdellä.
Hyvinvointialueiden vuoksi on jo päätetty vuonna 2023 yhtenäistää tulosta tehtävät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa, mikä helpottaa yhteisasteikon käyttöönottoa. Kokonaisveroaste ei nousisi, ainakaan vahingossa, ja kansalaisen suuntaan asteikko olisi selkeä sekä juoheva. Nykyisin marginaalivero sahaa omituisesti tulojen muuttuessa, mikä voi luoda kannustinloukkuja.
Kunta ja alue saisivat yhteisasteikon tuotosta osansa, ja lisäksi kumpikin voisi päättää enintään 1,5 prosenttiyksikön lisäverosta. Tämä kolmen prosenttiyksikön liikkumavara toisi kilpailua alueiden välille ja kannustetta elää nuukasti. Erot eivät kuitenkaan repeäisi liian suuriksi. Nykyisin kunnallisveron hajonta kuntien välillä on 17–23,5 prosenttia, eli 6,5 prosenttiyksikköä.
Vuonna 2022 valtion ansiotuloverot olivat kuusi miljardia euroa ja kuntien 20 miljardia. Vuonna 2023 valtion potti kasvaa 13 miljardilla, koska se rahoittaa aloittavat hyvinvointialueet, ja kuntien pienenee yhtä paljon. Lisäksi kuntien saamat valtionosuudet ovat olleet hulppeat seitsemän miljardia vuodessa. Kunnat eivät ole rahojensa suhteen autonomisia, vaan kietoutuvat jo nyt valtion kanssa tiiviisti yhteen.
Yhteisasteikko ratkaisee alueiden rahoituksen, myös jos niille jatkossa siirretään lisää kuntien tehtäviä. Soten ja pelastustoimen jälkeen vuorossa voisivat olla ympäristöpalvelut, jolloin yhteisasteikon verokertymän jakoa olisi helppo muuttaa vastaavasti. Kansalaisen maksama vero ei muuttuisi. Kolmen erillisen veroasteikon kanssa olisi painajainen tehdä näitä muutoksia niin, että tulos olisi hyvä sekä kansalaiselle että julkishallinnolle.
Suomi tarvitsee modernia ja yksinkertaista hallintoa ja verotusta, jollaisia yhteisasteikko edustaa. Lisäksi se helpottaa negatiivisen tuloveron käyttöönottoa, jos sellainen joskus halutaan. Verotuksessa on jo menty kohti yhteistä ja valtakunnallista, ja seuraavaksi on aika siirtyä yhteisasteikkoon. Suomessa on asukkaita vain Barcelonan metropolialueen verran, joten meidän on turha tehdä asioita liian monimutkaisesti.
Sakari Kohti
Diplomi-insinööri
Eduskuntavaaliehdokas
Oulu
Mielipidekirjoitus on julkaistu alun perin Kalevassa 23.8.2022.