Kymmenessä päivässä kansalaisaloite varhaiskasvatuslain henkilöstön mitoitukseen ja suhdelukujen toteutumiseen keräsi reilusti yli 50 000 allekirjoitusta ja määrä vain kasvaa. Aloitteessa vaaditaan konkreettisten esitysten kautta parannusta henkilöstön työoloihin samalla turvaten lasten oikeuksia terveelliseen ja turvalliseen leikki-, kasvu- ja oppimisympäristöön. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka niin varhaiskasvatuksessa työskentelevät ammattilaiset kuin muutosta vaativat kansalaiset kertovat; ratkaisuja tarvitaan nyt. Raja on tullut vastaan.
On aika ottaa tilanne VAKAvasti. On aika lopettaa lasten ja ammattilaisten hyvinvoinnilla ja turvallisuudella leikkiminen. On aika puuttua epäkohtiin varhaiskasvatuksessa, sillä ala ei kaipaa yhtään enää kriisiyttämistä, vaan ratkaisuja.
Sivistysyhteiskunnan pilaria on rapautettu jo liikaa. Laadukas varhaiskasvatus on koulutuksen perusta ja jokaisen lapsen oikeus. Se tuottaa merkittäviä hyötyjä niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee tehokkaasti lasten syrjäytymistä ja tasoittaa sosioekonomisten ryhmien eroja oppimistuloksissa sekä vahvistaa yhdenvertaisuutta. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja elinikäiselle opinpolulle. On niin lapsen kuin yhteiskunnan kannalta inhimillistä ja järkevää panostaa mahdollisimman aikaisin, kuin tehdä korjausliikkeitä liian myöhään.
Olemme tilanteessa, jossa valitettavasti voidaan jo puhua syvästä varhaiskasvatuksen kriisistä Suomessa. Erityisen paha tilanne on etelässä ja orastavia merkkejä näkyy myös pohjoisemmassa. Suunta on käännettävä. Jokaisen vanhemman pitäisi voida luottaa siihen, että varhaiskasvatuslain tavoitteet toteutuvat myös lapsen arjessa. Niihin kuuluvat esimerkiksi mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja henkilöstön välillä, oppimista edistävä, turvallinen, terveellinen ja kehittävä varhaiskasvatusympäristö, monipuolinen pedagoginen toiminta. On selvää, että varhaiskasvatuslaki ei toteudu tämän päivän Suomessa.
Alan ammattilaiset ja erilaiset kyselyt sekä tutkimukset ovat yrittäneet kertoa yhä uudestaan ja uudestaan, mikä auttaa alan ahdingosta: palkkaus ja työolot kuntoon. Työn arvostuksen on näyttävä palkkakuitissa ja työhyvinvoinnista huolehdittava. Samalla varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärät yliopistoissa on viimein saatava vastaamaan tarvetta.
Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa enää yhteenkään koulutusleikkaukseen, vaan päinvastoin. Samassa lauseessa ei voi vaatia osaamisen nostoa ja esittää leikkauksia! Tulevien eduskuntavaalien tuloksella on äärimmäisen suuri merkitys, jatketaanko koulutuksen kunnianpalautusta vai ei.
Naisvaltaiset alat ovat kärsineet palkkakuopissa liian pitkään ja tämä on yksi surullinen esimerkki siitä. Kunnissa voidaan tehdä oma osa sen eteen, mutta myös lainsäätäjillä on osansa. Ole yksi heistä, joka vaatii muutosta ja parannusta konkreettisesti. Varhaiskasvatuksen kriisiin on löydettävä ratkaisut nyt. Onko tilanne mennyt mielestäsi jo liian pitkälle? Minun mielestäni on.
Susa Vikeväkorva
varhaiskasvatuksen opettaja
alue- ja kaupunginvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas
Oulu
Mielipidekirjoitus on julkaistu alun perin Kalevassa 3.2.2023